Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Muistoissa
(4 kuvaa)



Minnin hauta.jpg P1010519.JPG PEPI.JPG
 
SIRU.JPG

Minni s.20.9.1998 k.6.9.2010

"Oi Baabuska Minni pikkunen,sait nimeksi "Paikkarasia Tikkunen".
paikkasit hyvin sä murheen ja tuskan meiltä
kun tyhjyys ja suru jäi Pompulan jäljeltä.
Koimme yhdessä hienot hetket,koimme yhdessä suuret retket.
"Ulvoimme yhdessä illoin kuuta,saimme vastauksen kolmelta muulta.
Nyt olet poissa ja kumpusi peittää puhdas lumi
Jottei muistosi koskaan himmene,kummun valaisee jouluisin kynttilän tuli.

Pihkaniityn Pupunoomi tuli meille kahdeksan vuoden iässä.Elettiin vuotta 2000,kun satuin ajelemaan autolla tuolla Rotti Pekan maisemissa kesäkuun lopulla.Pekka sattui juoksuttamaan koiria siellä ja otti puheeksi minun koirattomuuteni.Olinhan menettänyt edellisenä jouluna entisen koirani.Keskustelun lopussa minä ajelin Tipakselle erään harmaanaamaisen (Noomin) kanssa,sain koiran niin edullisesti,etten voinut jättää kauppoja tekemättä.Koiran kanssa käytiin kolme lohkoa läpi,teki se minulle pentueenkin Jarrumiehen Jatsin kanssa,siitä jäi minulle Ontuvan Pouta.
Pupunoomi syntyi v.1992 ja hukkui läheiseen Nimisenjokeen v.2001 marraskuussa,pennut mahassa,jäniksen perässä."Uinu lapseni rauhassa,olet luona Tapion tarhassa".


Januska/Nanu s.1990 k.1999

Nanu oli koira, jonka kanssa minä nautin metsällä olosta. Haukku sillä oli sellainen, ettei se koira tarvinnut tutkaa kaulaan tällä kylällä, sen ääni kuului ja kertovasti. Nanusta ei ollut koekoiraksi, koska se saattoi joutua hakiessa sellaiseen yöjälkimiinakenttään, että haukui itsensä pihalle, ajopuoli oli sillä sitten kunnossa. Nanu oli oma kasvatti, tuli Mäkisen Matin Netasta ja Sirviön Pomosta. Koira kuoli nestekertymään, joka tuli keuhkoihin, meidän hääpäivän aamuna.

Nanun muistoksi


"Tuonen tuuli hiljalleen,kuiski pihapuissa
Kalman raskas käsi yllämme,meill raudan maku suissa.
Ei mikään kestä ikuisiin,ei haukkus kauneinkaan
Hiljalleen väistyt tuonelaan,sä metsiin sumuisiin."



Pompula,alias Väinö s.1994 k.1996 suden suuhun.

Pompula oli terhakka karhukoiran penikka,narttu.Emäntä sen hommasi itelleen,kun hänen entinen koira,Pepi meni lumiauran eteen ja seuraus,henki pois.Pompula sai nimensä siitä,kun se yhytti hirven,niin alkoi sellainen pompputanssi ja kauhia haukku hirven eessä,että hirvi oli helppo nitistää.
Pompulan elämä päättyi tuossa muutaman sadan metrin päässä,Pekanvaaran alla,suden(silmäpuoli)
suuhun.Vain häntä jäi jäljelle,eikä sinäkään jouluna maistunut kinkku meille.

Pompulan muistolle

"Pompulainen,pyöriväinen,kuin elon västäräkki.
Riemuiten,nauraen elämäs kulki,ei ympärilläs
vallinnut häkki.Vapaana elit,vapaana kuolit,
syliin metsän sammaliin,päättyi päiväsi,pikku
väkkäräinen,susien hampaisiin.
On vihani määrä yhtä mustaa,on surumme
suuri,se on tuskaa".

Sirulle Jessen jämpti nartulle s.1999 k.2001,suden suuhun


Siru oli erittäin toimiva hirvikoirajoka kuoli samana syksynä kuin Pupunoomikin,kolme viikkoa oli
niillä väliä.Moona niminen pantasusi teki viimisen temppunsa Sirulle,tosin tuonneVepsän salolle päättyi senkin suden huokuminen myöhemmin,kiväärin luotiin.


"Siru sirpale,kullan kimpale,liian lyhyt oli sinun elo.
Tuli marraskuun päivä,eessä salot,korvat kuulla
sai hirvihaukut jalot."Tuli vainolainen,idän pirulainen
sinne jahtiin sekaan,sinut hautakuntoon telo".
Jälkees jäi pelko ja viha,kotona oottava tyhjä piha".
"Luonto viel henkivi loppuruskaa,tuleva joulu on taas tuskaa".

©2018 Kennel Ontuvan - suntuubi.com