Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

RSS

 HOLOKAUSTI ELI PUHDISTUS
08.02.2016 15:41 | kari tikkunen

Ja katso,näin on jälleen koittanut toinen armon kausi kun metsien urheat oodinin sotilaat on päässeet toteuttamaan itseään täysin rinnoin,tarkoituksena harventaa näitä ryssän tuontia,eli canis lupusta,eli kansanomaisesti tuumattuna sutta,hurttaa,korttoa,kojoa ym.Tässä nimiasiassa ei tosiaan tarkoiteta sitä jotta hyvällä tyypillä on monta nimeä,ei tosiaankaan.Vihdoin on koittanut ajanjakso kun tätä hukkaa saa ihan oikeuslaitoksen virallisella luvalla harventaa ja tämä on hyvä asia.Tässä maassa on liian moni perhe saanut tuta sen hurtan hampaan kosketuksen,menettämällä lemmikkinsä,perheenjäsenensä.Sitä asiaa en minä eikä kukaan muukaan koiran ja kissan omistaja hyväksy kun se oma rakas lemmikki luetaan lain silmissä tavaraksi,oisi tässä pikkusen lainlaatijalle duunia.Tulihan sitä sitten sen verran meikäläisenkin osallistuttua tähän hukkajahtiin täällä tipaksen salolla.Sain pojalta joka oli yhtenä päällysmiehenä täällä selekosilla,käydä hiukan kelkkailemassa salolla,eli piirtämässä ns.laajaa mottia hukan ympärille.siitäpä tuumasta toimeen.Lauantai-ilta alkoi jo pimentyä kun värkkäsin skiidon perään hajustetun rätin ja siitä matkaan,totesin hukan pysyneen kierroksessa.Saman tempun tein sitten seuraavana aamuna,jolloin huomasin hukan käyneen kelkan jälen vierellä,vaan eipä ollut uskaltanu tulla pois jälen yli,sen verran se axen deodorantti tepsi.Aamun sarastaessa,Oodinin soturit alkoivat kerääntyä passeihin ja piakkoin alkoi blotti-nartun haukku kiiriä ja kaikua salolla.Ajo kaarteli pitkin korpea ja jäkälikköjä,kunnes päättyi laukauksien ääneen,jahti oli ohi tipaksella.Minulla henkilökohtainen jahti oli vielä edessä.Olin jo monia vuosia sietänyt ja ruokkinut pihapiirissäni oravia,jotka viettivät talven tuolla rantasaunan vintillä asustaen ja ihan ilmaiseksi,ei ollut niillä vuokran maksuja huolena.Joskus niille virkoin,kuhan siellä pysytte niin hyvä on,vaan jos minun mökin vintille tulette,niin se on silloin sota.Ja näinhän siinä kävi.Eräänä päivänä kävin ehtoneille emannuksen laittaman maukkaan arerian päätteeksi.Olin juuri nukahtamassa kun havahduin semmoiseen narskutukseen,konttasin ylös ja katoin pirtin ikkunasta ulos kun näin oravan jyrsivän räystäslautaa vintiltä päin,PERKELE,nyt tuli noutaja.Samassa koppasin vinskun ja menin taka ovesta ulos,vaan se veijari pirulainen kipitti ullakolle,kuin tietäessään tehneensä väärin.Nooh,olinhan jo tottunut väijymään saalista,ihan isompaakin nuoruudessani,parin tunnin odotuksen jälkeen sitä tultiin ihan kolmeen jyrsijän voimin ruokinta pöntölle siemenen syöntiin,siihen minä tein sitten harvennuksen ja narskuttelu loppui minun palkisilla.Myöhemmin näin yhden kurren juoksevan alasaunalla kun se näki miut niin tuli sille kiire kohti miniän mökkiä,näin ne arkiintuu pedot meinaan joo o.


 - kari tikkunen | Linkki



 Viimeinen hirvisyksy?
29.11.2015 17:35 | Kari Tikkunen

Oliko,joo,todennäköisesti kyllä,siis minun ja koirieni kohdalla.Syynä tähän ratkaisuun on vanhuus ja vaivat meillä koirilla ja minulla,tehdään nuoremmille tilaa.Olihan tämä syksy hirvimetsällä taas kerran ihan mieliin painuva.Koirat ja miehet pelasivat yhteen,eli kärjistetysti sanottuna,ontuvan koirat haukkui horvet ja juholan kylän äijät hoiti tappohommat ja kirkonkylän rakit taas jälkihaukut,siinä lyhykäisesti syssyn anti.Parasta tässä oli vielä kun ei mennyt meidän porukalta yhtään koiraa susien persieseen,kiitos nopeille hirven ampujille,ei siellä salolla enää voi nautiskella koirien hirvihaukuista,tulee pian valtion suojatit (hurtat)mukaan leikkiin,verisin ottein.Mennyt vuosi on ollut ns.yksiä maahan panijaisia,appiukko ensin sitten viisi meidän koiria ja nyt viimeiseksi jouduimme anopin siunaamaan haudan lepoon.alopilkuksi saan todeta oman kasvattini,tuon ajokin tienaaman koetuloksen,vaikkakin kolmosen tuloksen,niin se lämmitti mieltä,nyt se tuossa lattialla pireskelee nukkuessaan ja unta näkiessään päivällisestä jäniksestä,mikä sitä juoksutti liki 40kilometriä salolla.Sitä ennen sain ajella melkoset lenkit mönkijällä,todetakseni alueet turvalliseksi hukilta.Täytyy vielä kehaista itteäni,lopetin tupakoinnin kesäkuussa,eikä oo vaikeeta tehnyt,tulle käveltyä koirien kera 7km päivässä,haittapuolena on tuo painon kerääntyminen vatsan tietämille noin viiden kilon verran.Olen saanut viettää vaimoni kera rauhallista vuotta kun hän jäi koti mammaksi hoitamaan minua ja koiruuksia noin reilu vuosi taapäin.Siitä kiitos sinulle rakas Helena.Vielä nuo toimittajat jaksaa soitella aina silloin tällöin,niinkuin viime maanantaina soitti skotlannin televisiosta muuan kaveri ja kysyi kuvauksiin kolmeksi päiväksi Joensuuhun.Kieltäydyin tietysti siitä hommasta kun olen vaimolle asian luvannut,ei enää julkisuutta.Sitten jos joku lukija ajattelee että meistä vaimoni kanssa tulee täysin metsäläisiä,niin ei se pidä paikkaansa,kävimme kesällä Popedaa kuuntelemassa Manamansalolla ja olemmepa tehneet peräti yhden ulkomaan matkan kahestaan.Toiveenamme on ensi kesänä päästä reilaamaan asuntovaunun kanssa hieman tätä isänmaata katsomaan eri kantilta,mukaan otamme tuon ajokin,loput elossa olevat koirat saa tuo nuoripari hoitaa(poika ja miniä).Lopuksi kiitän kaikkia jahtikavereita saamistani hienoista muistoista salolta ja tietenkin ajokoe puolelta saaduista kavereista puhumattakaan,nyt elämme täällä Villa-hiidessä ns.laatuaikaa koko porukka,eli neljä koiraa,vaimoni ja minä,että lukuisa määrä metsän lintuja,oravia ja hiiriä,jotka myös kuuluu meitin ruokakuntaan.On sanonta,"kaikella on aikansa",tämä oli tässä.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Suden henkäisy
10.10.2015 08:08 | kari tikkunen

Eilen sain kuulla erään kasvatamani jämpti nartun saavuttaneen komealla tuloksella 94pistettä,käyttövalion arvon.Arvo tulim neljällä koekäynnillä ja aikaa siien meni 2,4vuotta.Onneksi olkoon Esko Klemetti taustajoukkoineen,ennenkaikkea vaimosi Sirpa ym.Pääosaa näytelmässä esitti Ontuvan Siro,joka on miun käsien hellästi käsittelemänä tullut näkemään päivän valon,emästään Kva Ontuvan Sisu-Liinasta,olin mielihyvästä onnellinen ies vaimoni kera eilen illalla.Sitten,kun tänä armon aamuna rupesin lukemaan koneelta kainuun sanomia,huomasin järkyttyneenä uutisen,taas oli raadeltu eräs jämpti henkihieveriin Ristijärvellä,hirven haukussa,työnsä ääressä.Milloinka tämän katajaisen kansan miehet nousee yhtenä rintamana näitä kivuliaita henkäyksiä antavia terroristi paskoja vastaan,eikö ole jo tullut aika ottaa laki ja oikeus omiin käsiin,kun maan päättäjät ei sitä saa aikaan?Tässä joitain vuosia taapäin,eräänä kesäkuun aamuna,sain itse kokea kyseisen "henkäyksen".Jos sinä aamuna olisi ilmestynyt joku profeetta,tai se nasarettilaisen puusepän poika meille ja sanonut minulle,"joudut suden puremaksi tänään",en kuuna päivänä sitä olisi uskonut,näin kuitenkin kävi.Olin jo ryyppinyt aamukahvetkellon viisareiden näyttäessä viittä,kauniina kesäaamuna.Päätin silloin,ajelenpa salolle kuuntelemaan heräävää luontoa,köttyyttelin jonkun kilometrin ns.päätietä josta käännyi yhdelle sivutielle,missä näin yhden pitkän suoran päässä puutavararekan tekevän kuitupuusta kuormaa.Siinä pian raihnaset silmäni huomasi "koiran" juoksevan sillä tiellä mnua kohti,kääntyen noin viidenkymmenen metrin päässä kahtomaan sitä rekkaa.Ajatukset,ne harmaat aivosoluni teki yli kierroksilla töitä,tuo on hukka saatana,samassa jalka painoi lisää naftaa mersun sisuksiin,hukka otti siinä parinkymmenen metrin ilmalennon ja jäi makaamaan hukkarankana siihen tien sivuun.Nousin autosta tutkimaan asiaa,kumarruin hukan eteen,tarkoituksena tutkia sen hammaskalustoa.Otin sitä kirsusta otteen oikealla käellä,avatakseni sen suun kun samassa kuului korahdus ja sen pirun toisen puolen hampaay lukittui miun ranteeseen kiini.Siinä ärräpäitten rähinässä tein töitä että sain väännettyä sen leuat auki,veren hurmeen valuessa miusta.Pääsin auton rattiin ja ajoin noituen sen hurtan pään yli pari kertaa,jotta sen huoku loppuisi ja loppui se,sitten nykäsin sen tien raviin piiloon,ajelin kotipalkisille,otin mukaan yhen mettäkoneen telalapun ja narua ja sitten hurtan hautajaisiin.Raahasin sen muutamaan läheiseen lampiin,painojen kera ja ajelin kotiin,käteni turvotessa kilpaa nousevan auringon kanssa,joka oli osittain syypää hukan joutumisesta liikenne onnettomuuden uhriksi.Lääkäri reissuhan miun piti tehä myöhemmin päivällä,piikkiä perseeseen ja pillereitä suuhun,autosta meni valoumpio ja puskuri kärsi vaurion,mutta mikäpä harrastus ei maksaisi?


 - kari tikkunen | Linkki



 Viisaita koiruuksia
18.05.2015 15:34 | Kari Tikkunen

Olen kuullut lukuisia tarinoita koirien viisaudesta ja olen myös törmännyt omien koirien viisauteen.Esimerkiksi nyt tulee mieleeni edesmennyt ajokoira Pouta joka ns.häpäisi minut muutaman hirvimiehen edessä.Olin menny kyseisellä koiralla eräänä sunnuntaina jäniksiä kiusaamaan,hirven mehtuun aikaan.Tein siinä mettä-autotien varteen tulet kun olin koiran löysännyt irti.Makkaran kyrsää siinä kotvan lämmitin kaikkien taiteen säännön mukaan kun kuulin tutun kiljaisun merkiksi pupun löytymisestä.Ajo kaarteli hyvin kuuluvuuden rajoilla niinkuin käyttövalio-koiralla pitää kulkeakkin.Jo näyttäytyi jussi olemuksensa minulle,tullaköpötti lähes yhtä aikaa siihen muutaman hirvimiehen kanssa,joka saapui autolla,näkyi olevan Esko,koka heti möläytti,mikset ammu tuota jänistä?Enpä vielä kehtaa,antaa jussin vielä kotvanen juosta.Rupesi Eskokin siinä reppua kaivelemaan ottaen makkarat esiin."Kuuntelehhan Esko,nyt painaa Pouta lähellä pupua,mielihyvää tuntien virkoin mutta siihen se koiran laulu katkesi."Meni piiloon jänis,epäili kaveri,en puhunut mitään,ääneti mietin,mitä siellä sattui.Saimme makkarat syötyä ja korvikkeet ryypittyä,meni joku vartti iin koira näkyi tulevan metästä pois."Mitä sillä on suussa,ihmettelin,saakuri,jänistä tuopi,eikö ole hyvä koira mulla?"Näkkyy olevan ja puolet on siitä syönyt,sulle tuo toisen puolikkaan,vissiin sinun koira arveli jotta ei tuosta äijästä ole enää ampujaksi,on se tosi viisas koira,arveli Esko.No joo,niinkö lie,vaan elä tee tästä asiasta julkista,anelin häpeissäni Eskolle.Seuraava tapaus sattui noin viisi vuotta taappäin kuu,mana kesänä.Mulla oli ajokin penikka kasvamassa ja se heittäytyi syömättömäksi.Vaimoni ja kumppanini jo tuskaisena totesi sille,"jäniskö se pitäisi pikkuherralle ollla,vai mitä sinä söisit"?Sattui siinä lähellä olemaan Poutan tyttö,Kaste niminen narttu,joka pysytteli vapaana pihalla,ei karannut siitä mihinkään.No,nyt se Kaste teki poikkeuksen,hävisi siitä kuin hajut siperiaan,meni puolisen tuntia ja tyttö tulla väämsi pienen jänispoijan kera pihaan,pudotti sen pupun penikan eteen kuin todeten meille kaikille,"tässäpä herralle jänis,kelepaako?Voin todeta jotta kelpasi se.Ihmettelimme vaimon kanssa Kasteen viisautta,ymmärsi meidän puheet.Rauha Kasteenkin sielulle,olet jo poissa siellä jossain,mis varjot ei seuraa kulkijaa.Kolmannen jutun ajokoiran älykkyydestä kuulin Nivalan mieheltä,Ollikaisen Askolta,joka kertoi tos,tos viisaasta ajokista,jonka hän poikansa kanssa omisti.Se koira kun talvella aamuisin herää,työntää kuonon ulos kuin haistellen onko pakkasta ilmassa,niin vetää kopista ulos lavalle täkin ja siinä makoilee päivän ja illan koittaessa,vetää taas täkin sinne koppiin takasin,käydäkseen yöpuulle.Tämä koira on kyllä harvinaisen viisas.Kyllähän meitinkin jämptit niitä makauksia keväisin repii ulos kopeista,vaan ei ne niitä takaisin sinne raahaa.Lopuksi voin kysyä,onko niitä tyhmiä koiria olemassakaan,saattaa niitä isännissä olla sanomista paremminkin.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Reviirejä ja nuotiounia
27.03.2015 16:32 | Kari Tikkunen

Jos joku tuntematon kulkija olisi nähnyt miehen ja koiran paarustamisen,olisi se varmaan tullut samaan lopputulokseen kuin mies.Me olimme tosi väsyneitä,siis koirani Minni,semmoinen suen,sakemanninja laikan näköinen,että minä.Olimme lähteneet aamukylmällä,maaliskuun loppupuolella,hiihtämään mökiltä Varpusuon yli ja siitä Kärnänjoki varteen,jonka ylitettyä suihkittiin talassuon yli lapamäen kautta kansallisåpuiston sisään.Siinä vaiheessa lumi oli alkanut jo takaltamaan tosi vahvasti."Me taietaan jäähä koiruus tänne huilaamaan tämän pekosenlammin rantaan,tässä on sen verran tulipuita kuin tarvitaan,päästäksemme yön vanhaksi,ei myö jakseta kotiin mennä tällä kelillä."Eihän se koira riepu mitään vastannut,väsynyt oli hänkin,eikä oltu nähty susien jälkiäkään,vaikka minä olin varma,että sieltä puiston sisältä pitäen ne ortot saalistus reissut tekvät.Iltapäivän kaamoksessa hakkasin sen verran tervaksia nurin,pienempää kahvitteluun ja isommat pölkyt yöksi päällekkäin,kiellettyähän tämmöinen kelojen kaataminen on,bvaan eihän hätä lue lakia.Hyvät oli tervaksen tuoksut,sähähtäen rupesi kiehinen roihuamaan,pian siinä paloi kunnon roitotulet,pitihän siihen saaha sulaksi kylen sija yötä varten.Nautin elosta ja olosta kun ryypiskelin kahveeta ja vuolasin savuhirven lihaa painikkeeksi,jonka olin itse palvannut syksyllä."Tuossa on sullekkin,heitin lihankimpaleen koiralle,hyvin maistui.Siinä tupakoisessa ja havuilla loikoillessa,taisin jossain vaiheessa urvahtaa unten maille.Näin perin outoa unta,jota kesti parisen tuntia.Siinä unessa istuimme koiran kanssa nuotiolla vastakkain ja se koira kysyi minulta,"miksi sinä isäntäni jahtaat noita minun kaukaisia sukulaisia,siis susia?Katsoin sinua tulen takaa silmiin,"esititpä kysymyksen,pitäiskö sulle jotain vielä selittää?"No koeta,urahit.NOH,katos kun on kyse rajoista ja reviireistä että määristä...".aloitin,vaan sinä toistit kysymyksen,miksi sinö vainoat susia?"Elähän hättäile,pistin tupakin palamaan,katsottiin toisiamme nuotion yli missä liekit hyppivät kuin revon tulet joskus talvisin pohjan taivaalla."Sinua ei koiraseni vielä ollutkaan kun meidän saki muutti keskelle korpea asumaan,me tulimme täysin luonnon ehdoilla tänne,periaatteemme oli että ei puututa luonnon kiertokulkuun mitenkään.Vallitsi harmoonia,hirvet kulkivat melkein pihan poikki kun ne suunnistivat milloin kesälaitumille tai talvehtimaan,poimimme merjat samoilta mättäiltä,missä kontiot riipivät vatut että lakat,saati teeret ynnä muut havulinnut kupunsa täytti."Jooh,eni useampi vuosi rauhaisaan tahtiin,samoilin riistamailla hyvien koirien kera saalista saaden".Ryvin kurkkua jatkoin siitä jonkin hetken päästä,"sitten tulivat hukat,tosi röyhkeät,nappasivat vaimon koiran,Pompulan,josta jäi vain häntä jälelle,alkoivat vihan veriset ajat."Oletkos herrani ajatellut asiaa näin kun se silmäpuolen lauma tappoi sinulta koiran,sen pompulan,niin ne sudet on silloin pitäneet palaverin keskenään,urahdelleet tähän tyyliin."Johtava naaras on aloittanut,penut te rikoitte sääntöjä,menitte tappamaan ja syömään ihmisen koiran,teidän kaukaisen sukulaisen,tästä ei hyvää seuraa,jo minun esi isät ovat muistelleet aikoja kun ennen muinoin venäjän åpuolelta tulleet hukat oli tappaneet lukuisia lampaita,niin oli alkanut kauhea susivaino.Missä meistä näkyi vilauskin,niin kuulat korvissa vinkui,useita hukkia kuoli."Asia täytyy tuolle ihmisille hyvittää,urahti silmäpuoli."Kohentelin unessani tulta kun sinä koiraseni aloitit puheen."Tapatkos sinä isäntäni minutkin jos minä en lekkaan se joksi minua luulet?"Mitä sinä koira houraat,minä ite olen sinut männikkölän tilalta tuonut,oot sen Tessin ja Rokinpentu,oo höpöttämästä joutavia."Olet väärässä isäntä,silloin kun Tessillä oli se lisääntymis aika,se tuli silmäpuolen kutsusta tuonne Pekanvaaraan,sain siellä alkuni,juuri samassa paikassa,missä sinun Pompula-koira tapettiin,olen joskus kuunnellut susilauman ulvontaa tuolta Perävaaran takaa,olemme keskustelleet milloin ,istäkin,tässä se johtava naaras valitti ulvoen kun sinä myrkytit se yhden poikasen siellä Ollinjoella,että tälleen on asiat,lopetit jaarittelusi,"tapatkos sinä nyt minutkin kun susi on minun isäni?Nousin kavahtuneena pystyyn,sinä loikkasit vlittömästi tulen ulkopuolelle."En todellakaan minä sinua pikkuiseni koiruuteni tapa.olethan emännän ikioma "paikkarasia",joka tulit lohduttamaan meitä kun se Pompula kuoli".Havahduin siihen kun vienoinen tuulenhenki puhalsi naamalle tuhkaa,kohensin tulta,taivaalla näkyi kiiluvaisia,jo kuului valittava ulina jostain porttisalon puolelta,"olihan uni,mietin ja katsoin koiruutta uusin silmin kuin miettien,entä jos se on näin......Aamulla on hyvä keli hiihtää kotiin,nukutaan vielä joku hetki,vaan levotonta pyörimistä se loppuyö oli meillä kummallakin.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Einarin jänis
26.02.2015 18:06 | Kari Tikkunen

sydän savossa,asusti vanhapoika Einari Lotvonen,kera kissan ja kymmenpäisen lehmikarjan sekä muutaman vasikan isäntänä ja renkinä.Tila oli perinteinen rintamamies paikka,jonka Einarin isä jo nyt kirkkomaalle saatettu vaimonsa viereen,oli saanut palkaksi viiden vuoden sotasavotasta,tämän isänmaan eteen.Raivannut raivioita sen verran kuin kymmenen lehmää tarvi appeeksi pitkän talven ajaksi.Olihan Einarilla ollut muutamia ajokoiriakin,joilla tuolta niityn reunasta oli jäniksiä ampua paukuttanut lihakukko tarpeisiin,jotka hän oli itse tehnyt,kas kun se elämänkumppania ei ollut löytynyt hänen tarpeisiin.Mutta nyt oli alkanut kerääntyä Einarin taivaalle mustia pilven vonkia,oli ruvennut terveys rassautumaan,olihan jo ikääkin karttunut reilusti yli kuudenkympin ja työt alkoi painamaan,olkapäissä kolotusta ja polvet natisi ja oli turvoksissa aamuin illoin."Kyllä se nyt mahtaa olla ämmyt teillä viiminen kevät,kutun teille korkialaitasen noutamaan makkaratehtaalle,mie jään eläke ukoksi",näin haasteli maaliskuun aamuna Einari lehmilleen.Muutamat lehmät ynähtivät,suurin osa jatkoi rehun märehtimistä,eihän ne tajunneet mitään kuolemasta,joka heitä odotti.Siitä käpsehti isäntä kohti pirttiä ryypätäkseen kahvia ja huikapalaksi jonkin leivän palan,ennenkuin mänisi ottamaan aiv-rehua aumasta lehmille välivarastoon.Traktoria peruttaessa,sattui Einarin silmiin pieni sänkipoika jänis,joka potalsi silmittömänä pakoon vanhaa valmettia,joka savua päästäen hänet meinasi teloa.Suoraan meni tuo pupu kohti virtsasäiliötä ja sinne putosi verkon välistä,pieni kun oli.Nyt nähtiin semmoinen ihme,ettei kivut ja kolotukset näkyneet Einarin kropassa kun hän juoksujalkaa mäni kohti kusisäiliötä ja näki siellä pienen pupu rääpäleen räpistävän hengen hädässä.Siitä isäntä kirmasi kohti varastoa,missä oli vanha kalahaavi,siihen löyty äkkiä sopiva riuku,minkä sitoi varren jatkoksi ja ryhtyi jäniksen pelastus töihin.Pupu rääkyi haavissa mutta pääsi pois maan pinnalle."Ihan huuat kuin meiän kylän Juice tuolla ratiossa,oleppa tästä lähin nimeltäsi Juice".Kiikutti jäniksen navettaan haavissa,päästi sen panaani laatikkoon,minkä sijoitti tyhjään vasikkakarsinaan."Kuivattelehan siinä ihtesi,syö heiniä ja kasva isoksi Juice.Seuraavalla viikolla tuli sitten Einarin pihaa jyrinän kera iso lihakunnan kuormuri ja haikein mielin katsoi isäntä kun ämmit lähti viimiselle matkalle,meni navettaan,pisti luukut ikkunoihin,tuli pimeys sinne joten piti ihan valot panna palamaan."Tuuhan sinähin sieltä pois karsinasta Juice,nyt oot ainut asukki navetassa mirrin ja hiirien kanssa,minä sulle ruokaa kyllä tuon".Tapahtui ihme,jänis kasvoi kesän tullessa,vaihtoi värin valkeaksi pimeässä navetassa,huomasi Einari navetan ikkunaan jääneen yhden lihakunnan korvamerkin,ilkikurillaan napsautti sen merkin jäniksen korvaan kiinni ja päästi valkian pupun,juicen vapauteen,"määhän siekin nyt vappauteen ja oo varovainen,siellä petoja piisaa.Aikaa vieri viikottain kesän saatossa,useampi kyläläinen näki Einarin juicen liikkuvan milloin missäkin vesakoissa,milloin peltojen ympärillä,komiassa valkoturkissaan.Elokuun puolessa välin oli paikalliseen esson paariin kokkoontunut isäntiä,että poikosia pitämään parlamenttiä."Missähän se einarin juice mahtaa laulaa ja loikottaa ku ei oo näkynnä",sehän on sen valkian värinsä pitännä,kyllä sen huomaisi"?Siihen jo otti kantaa toisesta pöyästä muuan toisen pitäjän isäntä,rykien kurkkua alkoi selittää,"mie kun tuossa mennä viikolla iltamissa ajoin katiskoita kokemaan,tuli valkia jänis auton etteen ja huoku pois,mänin kahtomaan,huomasin sillä lihakunnan korvamerkin korvassa,aattelin jotta nytkö se lihakunta on alakanna kasvattamaan jo jäniksiä,en oo aiemmin uskaltanna kellekkään kertoa tästä asiasta,jottei minuu hulluksi ruveta tituleeraamaan,joten kyllä se on kuollunna se einarin juice-pupu,siellä se rötköttää Hiekka-lammelle mänövän tien poskessa",päätti isäntä tarinan,"otettaisko sitä toinenni kupillinen sumppia sen juicen kunniaksi kun mie sen tapoinnii,mie tarjoon".


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Yöllinen korven kierto
19.02.2015 17:25 | Kari Tikkunen

)talousministerilleSattuipa semmoinen ihme,tänä armon aikana,jotta valtiovalta ja sen kokoomus päättäjät,päätti ruveta myöntämään susille vallan kaatolupia.Näistä luvista suuret kiitokset kokoomus puolueelle ja etenkin heidän maatalousministerille,vaikka en heille ääntäni tulevissa vaaleissa annakkaan.No niin,porukka oli tehnyt ahkerasti töitä tämän häirikköhurtan perään,jotta se viimein oli saatu kierretyksi uuden uutukaisen siiman sisään,illan jo hämärtyessä.Olihan kyseinen hurtta saanut ns.tappoluvan turkkiinsa,sitä kollia ei kukaan säälinyt.Arvata saattoi että meikäläinenkin joka on jo jäänyt "eläkkeelle"näistä hommista,viimeistään nyt kun armas puolisoni ja kumppanini jäi pois työhommista,hän kun nyt pystyy vahtimaan minun kulkemiset,joten vietämme hänen kera ns.laatuaikaa,tunsin poltetta hukan perään."Sinähän lupasit pysyä pois niistä susihommista,taas saa pelätä,milloin poliisit tulee pihaan,elä mee"vaimoni aneli."Kuules kun mie vain lähen sen lippusiiman yöllä hajustamaan,saa innokkaimmat olla sittn aamulla passissa,tämä on laillista hommaa,nähään aamulla"virkoin kun oijustin autolle ja kohti saloa.Kello oli jo siirtynyt hyvän matkaa yli puolen yön kun olin tullut siiman varteen,siitoin lumikengät koipiiniinä la sidoin hajurätti narun vyötäisille,vielä hajuste purkki ja sauva mukaan ja kohti korpea.Otsalamppu puolella teholla päässäni loi miellyttävää hohdetta ympäröivään kuusikkoon kas kun nuo luojan lamput,tähtöset taivaan,oli sankan pilven verhossa,ilmassa oli räntäsateen tuoksuja.Olen aina nauttinut yksin ollessa salolla,nytkin seurailin edesäni näkyvää ketun jälkijotosta,ei mikko uskaltanut mennä siiman sisään.Kriittisissä paikoissa,esim.suden jälkien kohdalla,suihkutin lippuihin axen deodoranttia,jouti mokoma kaapista pois,ilman saatu tyhjän hajuste,ite kunen niitä ruukaa käyttää,ei sen puoleen kyllä sitä suihkusi minun hihalle silloin tällöin.Olin tullut varmaan jo puoleen väliin siimaa,semmoiselle mäen harjanteelle kun päätin hiukan kysellä hukilta,"mitä teille kuuluu,joko tuonen kellot kilkattaa"?En ulahteluuni saanut mitään vastausta,jo hiukan mietin,onkohan se piru pysynyt siimassa?Siinä mättäällä istuessa huomasin valokeitaan sivulla kärpän joka oli tulossa siimasta pois,vain jo nopiasti hän kääntyi takaisin,lie säikähtänyt poloinen minua tai lippuja siimassa,no miten vain,hyvä kun siellä pysyi,pysyy kenties hurttakin,aattelin matkaa jatkaessa.Jo kellon näyttäessä puolta neljää,olin tullut autolle,takana noin seittemän kilometriä kävelyä,lähdin tyytyväisenä äijänä kohti asentopaikkaa.Kotvan ajettua,huomasin hukan jälet,jotka tuli yli tien,kohti siimaa,oliko kuullut ulvomiseni ja tullut sinne tarkastamaan tilanteen mene tiiä,näitä hukkia kun piisasi.Aamusella kun heräsin,soitin porukan johtajalle,sain kuulla hukan kuolemasta,hienoa,Tipas rules,jee.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Kylmää oli kyyti
22.01.2015 16:07 | Kari Tikkunen

Kaverit soitteli joulukuun alkupuolella,"josko sitä lähettäisiin jänistä jahtaamaan sinne heidän palstalleen,kärnänjoen varteen,missä jo aikaisemmin olimme käyneet pupuja kurittamassa."Mikäpä siinä,suostuin heti tuumaan,hakekaa miut ja koira pihasta kun teillä on maasturi,sinne ei miun mesellä enää pääse,oottelen huomenissa siinä kaheksan maissa".Sovitusti miehet tulivat aamulla ja huomenet vaihdettua,suunnistimme Jarmon kialla jahtiin.Löysäsin nuoren koirani irti siihen jokivarteen,Jarmo meni pistämään mettä kämppään tulet,"siitä moro löytää jussin,jää sinäkin Sakari tänne Karin kaveriksi",huikkasi lähtiessä kohti kämppää.Joulukuinen luonto oli hämyisen kaunis kuin sinertävään harsoon maalattu taiteillen.Kuusikon suojaamana,pienessä notkelmassa mutkitteli tämä kärnänjoki,milloin kaartuen vasempaan,milloin purona,liki koskena pöyristeli ikuista kulkuaan,kohti isoja järviä. "Missäpäin sulla koira mahtaa olla,hahduin Sakari jutusteluun?Jaa katotaanpa,rupesin kaivamaan puhelinta taskusta kun samassa nuori koiruuteni päästi sydäntä raastavan kiljunnan,merkiksi jotta pupu löytyi täältä mänty taimikosta noin muutaman sadan metrin päästä,meistä kohti kärnän lampea,mistä kyseinen virta sai alkunsa juoksulleen.Jo siihen ennätti myös Jarmo,lähtien samassa kohti ajon alkua,meidän myös katellessa passeja.Juoksenteli pupu rauhassa noin tunnin siellä miehen korkeuden mittaisessa taimistossa,eikä kuulunut Jarmon valmetin paukausta.Mitä sitten lie säikähtänyt jussi kun se päätti siirtyä joesta yli kohti särkilampea,jääden sinne sitten tekemään harhautuksia koiralle."Mennää me Sakari tuonne myös passiin kuulostelemaan,mistä se ylitti tuon joen,jää sie tälle puolen,mie meen tuonnetoiselle puolen jokea,jospa se tulee takasin tuolta",neuvoin hiukan kokematonta Sakaria.Maanittelin lontostaa sitä joen varrella olevaa polun tapaista hiukan lähemmäksi ajoa,mikä tuntui hiukan lähestyvän,samalla seuraillen vanhaa ilveksen jälkeä,mikä oli jo saanut hiukan lunta päälleen,onneksi en saanut suden jälistä merkkiäkään.Jo silmäni huomasi jäniksen tulevan sen uran yli,millä kävelin noin sadan metrin päässä minusta,kohti jokea.Sitten kuin ennakko varoitus jysähti ajatuksiini,kestääkö tuo jää lähellä koskea?Jo koirani kiiti pupun perässä,sitten haukku loppui,kuului rysähdys,jonka jälkeen tuli kuoleman hiljaisuus salolle."Koira meni jäihin Sakari,minä menen kattomaan tilannetta,josko saan sen autettua pois",huusin kaverille.Siinä lähestyessä jokea,sen mitä tekonivel polveni minulle kyytiä antoi,sain todeta tilanteen vakavuuden.Vain koiran jälet näkyi siinä lumi rähmässä,jotka päättyivät isoon avantoon,koirasta ei merkkiäkään.Tunsin kuinka rintaa puristi kuin suuri paino,voi ei ukko yli hallitsija,"veitkö vielä neljännen koiran minulta tälle vuotta,mitä olen teille pahaa tehnyt,te maan maahiset,enkö ole sopuisasti niittänyt teidän anteja,mitä"?Siitä lähdin menemään kurjissa mietteissä kohti avantoa,päässä vain ajatus,koira on sieltä haettava kotipihan multiin.Olin noin metrin päässä avantoa kun jää petti minun alta,samassa olin kaulaa myöten vedessä,räpistelin siinä hengen hädässä kuin joku vesihiisi,samassa nousi koirani omasta avannosta pintaan,rikoin välittömästi meitä erottavan jään,koppasin koiran pannasta otteen ja rämin jotenkin kohti rantaa.Makasin siinä hetken,koira alkoi virota,pärski jonkun kerran,enkä huomannut kun se siitä häipyi ja kohta alkoi ajamaan jänistä kuin ei mitään oisi sattunut.Tunsin silmissäni muutakin kosteutta kuin kylmän joen vettä,mitä valui päästäni,noin kolmen asteen pakkasessa.Siihen joelle oli tullut myös kaverit,voivottelivat ja onnittelivat minua."Nyt passiin,ettei tuo jussi tule tänne uudestaan tuumin hampaat kalisten,vaatteet ja kengät märkinä.Lopulta noin tunnin päästä kuului Jarmon suunnalta laukaus,eikä hetkeäkään tuntunut kuluvan kun Jarmo saapui koira hihnassa ja toisessa kädessä jänistä kantaen meidä luo."Tässäpä nämä on,vaan vilisikö mennyt elämä silmissäsi Kari siellä joessa,siinä on kuitenkin kolme metriä vettä"?"Ei Jarmo vilissyt elämä,vaan ajatelin kuinka vaimolleni tulisi paha olo ennen joulua,jos olisimme menettäneet kolme ajokoiraa joulukuussa,lähdetään kotiin,tekee mieli nyt saunaan ja kuumiin löylyihin".                                                                


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Tarhurit
10.12.2013 14:57 | kari t

Elettiin aikaa kesäkuun puolta väliä,eräällä lapin syrjäkylällä,mistä oli tosi pitkät poronkusemat maalikyliin.Asuipa sielläkin perukassa muutama ahne ajokoira harrastaja,tai suoraan sanottuna jänisten lahtarit.Kaverukset Väiski ja Repe istuvat lauantai ehtoota joen varrella sijaitsevan ranta saunan rappusilla,olutta ja kiljua nappaillen.Löylyn tuoma höyry nousi kavereitten nahasta,sätkät kärysi ja elo tuntui olevan täysin huoletonta,vai oliko?"Ootkos Väiski huomannut,jotta siellä meiän palkisella,missä pyyämmä jänestä,on ruvennut kato käymään jussien kanssa,ei oo niin paljo ennää jäniksiä kuin muuan vuosi taapäin",Repe kuivaili ihtiään keskustelun aikana."Joo,onhan net vähenneet,vaan miullapa on siihhen lääkkeet tiiossa,hommattaan nyt kyyti tuolta Rantalan poijalta,se on selevin päin,männään käymään tuolla läänin piäkaupungin hautuumaalla,otettaan vehkeet mukkaan ja tehhään siirtotarhausta,meinaan siellä on pirusti nyt niitä jänispoikia liikkeellä,koppaamme niitä haaveihin ja viemmä sinne omiin palakisiin,rupiaa uutta verta olemmaan jäniksissä".Eipä kaverukset siinä pitkiä aikoja tuhlanneet,kun jo rantalan poijan autossa istuivat ja lähestyivät kaupunkin hautuumaata."Tuut sitten tuossa aamu kahen maissa meiät hakemaan pois,opasti Repe autokuskia,asia selevä,mie tuun sitten".Siitä kaverit sitten lähtivät kiertämään nyytteineen ja reppuineen,missä tuntui janojuomaa olevan,kohti hautuumaan takareunaa,jossa kasvoi viheriää uutta ruohoa,mistä jänikset tykkää."Niin jottako juosten otettaan jänis poijat kiinni haaviin",kyseli Repe kaverilta,"juostenpa hyvinnii,ei juua liikaa vielä niitä evväitä,jotta jaksettaan,vähintään kymmenen pupua saamaan kiinni ja laatikkoon.Kello oli jo taivaltanut yli puolen yön kun hautuumaan ja vainajien rauha rikkoontui,kuului mölyä,kuului jäniksen rääkymistä ja kirosanatkin kimpoili ilmassa."piru kun pääsi mokoma raapimaan,näytti Väiski rannetta,joko meillä alakasi olemaan näitä riittämiin,otettaan tuo vielä tuolta sankari haudan takkaa kiinni,kierrettään se kivi,niin sitten riittää jänikset.Ja taas alkoi kuulua kiljun vahvistama römeä ääni,kun se karjui,juokse Repe,ota kiinni,eläkä kompuroi,pirkule ku karkuutit sen."oisit ite juossu,Repe tuohuksissaan valitti Väiskille,eiköhän männä saalista tarkastamaan,kohtahan se kyytihin tuloo.Ja olihan sinne kyyti tullut,vaan ei se rantalan poika,vaan kissalan poijat,partio autolla."Mitäs miehiä täällä häiritsee vainajien rauhaa,se tuo naapuri mökin Elma meille soittaa pirrasi,jotta täällä on nousseet vainajat ja pirut ylös hauhoista,semmoinen mekkala kuuluu,"vanhempi poliisi kuulutti römeällä bassollaan?Sillä välin oli Väiskin ja Repen päät alkaneet selvitä ihmeen nopiaan ja asiat he kertoivat,miksi olivat sinne tulleet,ei suinkaan vainajia häirittemään.Toinen poliisi oli tutkinut poikien tavarat ja siunaili siinä,kiljua monta pulloa ja jäniksiä sullottu laatikkoon,ei perkule,nämä päästetään nyt pois ja heti,ei sitä luonnon eläintä saa vangita ja loput asiat lähetään tuumaamaan tuonne asemalle ja huomenna pääsette poi8s selevinä miehinä.Yritti vielä Repe rohkeampana selittää konstaapeleille,että hyö vaan tarhurin töitä oisi tehneet,elikkä siirto istutuksia jäniksille....,mitä sitä tyhjää,hönkäsi vanhempi poliisi,tuonelan tarhureita työ ootta,säikytätte ihmiset,että jänikset ja vainajat,tulloo isot sakot,hyvä ku ette käräjille pääse,lähetääs asemalle.Perä osassa käytiin kavereitten kanssa kiivasta juttua,väiski siellä tiuski Repelle,sinä ja sinun jänisten tarhaus,tässä sitä nyt männään kohti putkaa,en paremmin sano.


 - kari t | Linkki



 Mennyttyttä syksyä muistellen
14.04.2013 08:00 | Minä ite

Kyllä on jäänyt erittäin hyvin mieleen menneeltä syksyltä eritoten hirvikoirien touhuilut,nimen omaan oman kennelin koirien.Onhan niitten lähtöjuuret tuolla syvällä savon sydämmessä,Heiskasen isännän kennelistä,jota muuten epäillään myös susien kiusaamisesta.Onkohan se juuri niin asia että näillä susimiehillä koirat tahtoo pelata.Nämä tavalliset tämänkin kylän koiramiehet rassaa niitä koiruuksia tuossa kylän läpi menevän raitin varrella,eivät uskalla mennä tuonne korven puolelle ollenkaan.Siinä häirihtee tavallisten ihmisten aamurauhaaeritoten juuri nämä ns ajavat koirat.Kyllä,on saatu mässyttää karkea syistä lihaa ihan joka lähtöön,nytkin emäntä keittää hirven lihaa sunnuntain kunniaksi koirille.Ei enää oikein taho itelle maistua kun meinaa jo hirven karvat kylkiin kasvaa ja alkaahan se jo olla vanhaa.Jäniksiä tuli ammuttua niin nuorelle kuin vanhoille ajokeille joku pari kymmentä,hyvin ajot kulki,onhan niistä valio koiria pari,täytyyhän niillä jo kulkea.Eriksees muista tuossa läheisellä turvesuolla yhden ajon kun ontuvan Kaste otti pupun ylös siitä suon takaa.Ajo kaarteli ympäri sitä suota,kävipä lähellä minun asentopaikkaakin,siinä koira kävi omassa lammessa vilvoittelemassa kesken ajon,sitten painui jatkamaan.Jo tuntui lähestyvän pupu kohti makuu paikkaa ja minua.Ei haitannut koiraa turvesuo yhtään.Näin jonkun saan metrin päässä jäniksen tulla viuhtavan suon yli,sinne minun puolelle sarkaa.Valmistauduin sitä juuri ampumaan kun se hävisi metän puolelle.En asiaa harmitellut sen kummemmin,tuleehan se sieltä.Tupakkaa sytyttäessä,kuulin sellaista veden porinaa,ihmettelin mikä piisami siellä molskaa.Totuus paljastui,siinä jo näin poikajussin uida pärskyen kohti minua sarkaojassa.Annoin pupun tulla viereeni,siinä tuli jussille umpiperä eteen,rinkiä kaarteli hädissään,vilkuili minua kuin apua pyytäen ja samalla koiran lähestyvää haukkua kuunnellen.Otin luonnollisesti koirani kiinni hihnaan,pupulle sanoin,"me tästä poistumme,konttaahan sieltä pois kun rauhoitut".Koira esitti raivokkaan vastalauseen moiselle hommalle,mutta minä sitä rauhoitin."Sehän oisi ollut sama jos minä lintulaudalle ampuisin niitä lintusia,koitetaan mennä eteenpäin reilun pelin hengessä".Hirvi savotassa jäi mieleen myös ontuvan Pomperin toimet.Sen koiran työskentelyssä ei oikeastaan ollut moitteen sijaa,vaikka kerran minä jo hermoilin kyllä sille kun se alkoi muutamia mökkiteitä jyystämään kuin ajokoira.Jo porukkakin alkoi olla samaa mieltä,jänistä ajaa,siinä nuotiolla parin kilometrin päässä tuumittiin.Vaan eikö tuo siitä tien takaa kaivanut hirvet esiin makuulta ja siihen jäivät löytöpaikalle haukkuun,valitettavasti väärällä alueella.Eniten lämmitti Eskon nuori pentu ja sen touhu kun se pikkarainen,ontuvan Siru kaivoi esiin meidän porukan sen syksyn viimeisen hirven ja isäntä pääsi sen ampumaan meidän keittopatoihin,hienoa.Rennen penikka Aada,karhukoira,myös alkoi päästä perille hirvihommista,kyllä siitä koira tulee,kuhan kypsyy.Ja ne kahvihetket nuotiolla ja Rennen vaimon Leenan laittamat leivokset,meille joka jätkälle,niitä kaiholla on saanut muistella menneen talven lumilla.Sitten tässä lohduta noita kateellisia tämän seuran tiettyjä "jahtaajia" kun niitä huolettaa,missä minä tulen jahtaamaan tulevina syksyinä?Tässä on pari palstaa osto harkinnassa kuhan hinnasta sovitaan,vaan rahallahan saa ja mersulla pääsee,niinkuin nyt tuolla formuloissa näkyy nuo mersut menevän lujaa,kohtahan sen näkee,kuin käy.Sitten minulla on käytössä laaja valtionmaitten verkosto,niitä maita on kuikkakylällä,kivisuolla,että erään yksityisen isännän maat,joten olkaa huoleta kateelliset,kyllä mulla alueita piisaa,koirien kanssa saalista ampua.Lopetan nyt kun nuo ajot alkaa kohta.Reiluille jahtaajille hienoja kevät kelejä,paskan jauhajille erittäin märkiä räntäsateita koko kesäksi.


 - Minä ite | Linkki



 Eräänä joulukuisena aamuna
28.12.2012 16:27 | Kari Tikkunen

Istuin muutaman metsäautotien varrella repun päällä ja kuuntelin ajokkini räpeltävää ajoa ns. laillisena metsästäjänä.Olin jo aiemmin pannut merkille kookkaan tervaskannon tien takana,kun olin sinne völjännyt heiniä jäniksille."Joutaapa tässä panna tuo kanto tuleen,niinhän tuo pakkanen kipristelee varpaita,ei niissä tuo pintaveret oikein kierrä tuon tupakan ansiosta",yksin ääneen tuumin.Katohhan,näkkyy tulevan ite maanomistajakin,no paistamma hyvät makkarat tässä tulilla,hyvinhän tämä jo hehkuttaa lämpöä."Terve,näkyy Kari tulleen jänistä jahtaamaan?""En niin tiiä,kuhan tässä ajatuksia yritän kasailla,raikkaassa luonnossa".Täällähän sitä viihtyy,lähin joulukuusta hakemaan kun se emäntä sitä niin haluaa,"vaan eiköhän paisteta makkarat,ei mulla niin kiire ole sen kuusen kanssa.Näin että isännällä on jotain asian tynkääkin ja hetken makkaraa puhaltaessa,ryki hieman kurkkua,en tehnyt mitää aloitetta puhumiseen."Krhm,sinä sitten kävit käräjillä hirven taposta ja selvisit siitä niinku susi veräjästä,vai miten se sanonta oikein on"?Kuka sinut siitä oikein poltti?Sytytin venäjän tuontitupakan ja tuumin,niinhän minä kävin.Kaippa tämä minun huono maineeni minut pelasti ja se pankasusi,ikä oli siellä samassa maastossa miun koiran kanssa.Oli tehtävä inventaario ja laskettava hinnat kohilleen,kuka mitäkin maksaa ja se hirvi oli miun laskujen mukaan halavin siitä porukasta ja sai antaa henkensä meiän muitten kurjien hyväksi.Sain koiran yötä vasten pois ehjänä,ku se on semmoinen vuorokauven haukkuja,olisi se muuten sen hurtan suuhun joutunna,että silleen se mäni.Oli oikeuden mukainen tuomari,rätkäsi vaan sakkoja,arveli jotta tuo mies assuu niin vaarallisella vyöhykkeellä että se tarvii mehtuu oikeuven.Ryyppäsin kahvia kuksasta ja panin uuden tupakan palamaan,"katoppa kun tuossa istuu jänis,"oli siihen tullut kuin valkea metän pieni enkeli käpäliään nuolemaan,antaahan pupun juosta.""niin,kysyit kuka miut poltti siitä hirven taposta,no,minä laskin yhteen yksi plus yksi plus yksi,niin se tekköö kolme ja kolme henkee tiesi sen minun pakastimen asuinpaikan.Ensinnähii minä ja toiseksi mökin omistaja Tuuriniemen Olli,sitten tämä kolmas sankari,etelätuulen tuoma "Mattilda vasikka",joka on joka paikkaan työntänyt turpansa,määkyen ja mölisten elämisen epäkohtia.Olliin minä luotan,se se ei ollut,enkä minä,myö ollaan paikallisia,jää jälelle kolmas,joka on kaiken lokiikan mukaan vasikka.Siltä Turinan Rauno kysyi puhelimen datatietoja kahelta kuulta,vaan ei se niitä esittänyt,ku tämä vasikka oli mennyt sen luo määkymään epäoikeuden mukaista kohtelua.Eikä tämä ollut sen vasikan ensimmäinen kerta ku se soitti miulle perrään polliisit ja ihan aiheetta,vaan mitäpä näitä ennee muistelemaan,anteeksi se miekkonen ei minulta tule ikinä saamaan tekojaan,se on jämpti."No onhan melkonen tyyppi,tämä etelätuulen tuoma sankari,ei tuommoinen miekkonen tule pärjäämään täällä",kaverini lopetti miun tarinoinnin päätteeksi."Jatkahhan sinä mietiskelyä,minä menen ehtimään sen kuusen,hyvää joulua teille",Samoin sinulle ja perheellesi,vastasin.Oloni oli huomattavan paljon kevyempi,kun sain tämän paskamaisen stoorin jollekkin kerrottua.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Mennyt vuosi
18.12.2012 20:06 | Kari Tikkunen

Vetelee viimisiä päiviään,tosin aika lyhyitä on nuo valoisat tunnit,mitä ilman lamppua näkee kulkea ulkona.Kokonaisuudessa tämä vuosi oli minulla aika raskasta aikaa.Minulle tärkeät ihmiset käänsivät selkänsä ja vieläpä puukottivat takaapäin melko raskaasti tylsällä veitsellä,se satutti ja kovetti luontoani.Nykyään en päästä yhtäkään ihmistä minun läheisyyteen.Jahtikausi meni miten meni,hirvet saatiin rattoisassa porukassa ihan nätisti,onneksi oli hyviä koiruuksia sakilla.Odotan jo tulevaa hirvestys jahtia ns,vesi kielellä.Jäniksiähän tässä on tullut kiusatuksi koirien kera,milloin kelit on sallineet,onneksi on koirat saaneet olla terveinä,mitä nyt ei itestä voi niinkään sanoa.Pillereitä pitää popsia joka aamu,vaan kun ei niitäkään meinaa aina muistaa ottaa.Mielihyvää tunnen kun seuraan lintulaudan elämää päivittäin.Siinä käy läskillä harakka pariskunta,on muutamat tikat hakkaamassa einettä,joka vuotiset oravat kulkee syömässä siemeniä omalla vuorolla,närhet,nuo salon riuttalinnut,tosin komeissa sulkaväreissä,niitä kanssa piisaa.Kilpaa tinttien kanssa siinä kupua tankataan,ihan täydessä sovussa.Tulipa tänä talvena vihdoin sellaiset jäät järviin jotta sai verkot uitettua jään alle pyyntiin.Aamulla pakkanen jytisti -23 asteen voimin kun vornotin kävellä järvelle verkkoja kokemaan.Olihan sinne sotkeutunut kolmikiloinen haukiäijä turvastaan kiinni,kas siinäpä hyvä paistin kala viikonlopulle.Keli oli niin kylmä,etten ottanut kelkkaa mukaan,vaan harrastin vinkuvine keuhkoineni liikuntaa,ilman tupakkaa.Jänikset oli pitäneet diskoiltoja jälistä päätellen,kuin myös nuo peurat,jotka taas kerran tulivat tänne Tipakselle turvaan Kuhmosta,kun ne tietää,että täällä saavat olla rauhassa susilta.Niin,emme me tänne korven keskelle kulttuuritaloja kaipaa,luontomme,joka on vielä puhdas,tarjoaa elämyksiä meille asukeille kun vain oppisimme niitä arvostamaan.Aamulla lähden hakemaan poikaani ja miniääni tuolta merimaitten lentokentältä jo kolmen aikoihin,ovat tulossa auringon lämmöstä takas tänne pohjolaan,saisi tässä jo ruveta uunin peltiä kiinni panemaan ja kattoa kylelle sijaa,missä muutaman tunnin urvahtaisi.Ai niin,meinasi unohtua,en laita yhdellekkään ihmiselle tänä jouluna kortteja,vaan pistän ne rahat tulevaan "lippusiimakurssiin",missä valmistetaan hyvää ja pyytävää "ison ketun lippusiimaa",joten näillä eväin valmistaudutaan tulevaan vuoteen,lämmintä joulun aikaa tutuille,vilun väreitä ilkeämielisille,toivon minä.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Ei ole hirvestys kuin oli ennen...
19.11.2012 19:17 | Kari Tikkunen

Mieltä kiehtova ja syntinen.Ei niin,sen olen konkreettisesti saanut kokea tämän syksyn aikana.Meikäläinen kun on oppinut lähtemään pihasta jahtiin koiran kanssa,useimmiten suuntana etelä,niin aina jotain on sieltä löytynyt.Nyt tänä syksynä on minunkin koirat valjastettu uusimmalla teknologian seurantalaitteilla,ne kun kaverit vaativat ne värkit hommaamaan.Hyökin pystyy nyt minun jämptejä seuraamaan,missä ne koheltaa metässä männä,jotta semmoiseksi on menny tämän päivän jahtuu nuissa hirvihommissa ainaki.Satuin sompamiehenä olemaan tässä viimisen kampuran jahissa männä viikonloppuna,niin sateli määräyksiä porukan kympiltä niin nopiaan tahtiin jotta oisai siinä männy sekasin jonkun Latvalankin pää karttaa kuunnellessa."Aja pölhökannon tielle kuului puhelimesta ohjeet ensin,sain koslan käännettyä siellä kaljamaisilla liukkailla teillä ja kakkosen silmään,niin jo pirisi puhelin,"eikö ajappa sittennii tonne kuivikkovaaraan,näytöstää sinne koira hirvien kanssa oijustavan,mee ensimmäiselle pistolle ja oota siellä.Raskas puhallus pääsi suusta,"joo,miepä m'ään sinne".Kerkesin siinä ajella sen viis kilometriä,tulin määrättyyn piston päähän,kaivoin taskusta tupakin,kerkisin muutamat savut nykästä,kun jo pirisi taskussa taas."Terve,se kaatu,oma penikka toi mulle hirven eteen,sain poksautettua sen nurin,saisit ajaa tänne kuikkaposken tien päähän,siitä kävele noin puolikilometriä,täällä hirvi pötköttää,niin ja tuo puukko,mulla sekin jäi kottiin kaikessa kiireessä",lopetti meitin kymppi puhelun.Huokasin raskaasti,anna pumppu anteeksi,tämä ylikierroksilla käyminen,jospa vielä kestät.Ajellessa soitin sitten eräälle meidän miehelle ja käskin sen tuoda kärryn ja mönkijän sinne kuikkaposken tien päähän,kun joutaa."Onneksi olkoon kaatajalle ja koiralle",puhalsin nääntyneistä palkeista,tuossapa on tuo puukko,laske hurme valumaan".Siinä otettiin suolet pois,niin jo alkoi valumaan muitahin miehiä sinne kaatopaikalle.Käytiin uudestaan pentukoiran tekemiset ja hirven ampuminen,fiilinki oli ihan mukava.Jo tuntui mönkijän pörinä honkien takaa kuuluvan,eikä aikaakaan kun jo oltiin hirven kera tien vieressä.Hakkasin kannon kylestä sälöt irti ja raapasin tulet nuolemaan tervan tuoksuista kantoa.Siihen Reino jo kiikutti pakkia kiehumaan,makkarat rupesi loimuamaan,tunnelmassa oli jo jotain sitä vanhaa erä perinnettä.Rupesi jo lauantai kääntymään hämärän voitolle,nuotion lieskojen takaa taivaalla pilkotti jo ensi kiiluvainen,taitaa kylmää ensi yöksi,Esko virkkoi,vaan joutaahan tuo nyt jo talvi vaikka tulla,loppuis tuo loska-aika."Jo vain,joutaa tämä tiellä rallaaminen minunkin osalta loppua,ainaSKI TÄHÄN SYKSYYN.Lähetäänhän viemään hirvi nylkyyn ja saunan lämmitykseen,tuumin.Tausta peilistä vilkutti nuotion luona vielä yksinäinen liekki,kuin toivottaen hyvää matkaa ja tervetuloa takaisin ensi vuonna jahtiin.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 "Vasikka"
27.09.2012 16:16 | Kari

Mitä siitä sanasta tulee äkkiseltään mieleen?No tietysti ensin se lehmän jälkeläinen,joka inisee ja mölähtelee omassa karsinassaan kun sillä asiaa on,milloin emolleen,milloin hoitajalle.No sittenpä olen miettinyt,miten on nämä ilmiantajat sotkettu vasikoihin,en ymmärrä sitä.Minusta ne sellaiset ihmistyypit on paremminkin lutikoita,jos niitä nyt voisi mihinkään viattomaan eläimeen kohdentaa.Näitähän hylkiöitä oli ennen hyvin paljon tuolla entisen neuvostoliiton ja itä-saksan alueilla,mutta perkele,nyt niitä juutaksia on päässyt tänne Tipaksellekkin joku sikiämään.Kait tämäkin kyttien kyylä on oppinsa saanut jommasta kummasta maasta,eihän se olekaan alun perin puhdas Kainuulainen.Sillä vaikka meistä kainuulaisista puhutaan,että olemme kateellisia,niin ei meidän luonteeseen kuulu sentään naapurin ilmiantaminen poliisille,jos tämä on sattunut esimerkiksi tiputtamaan jonkun lituraisen korvenkyyneltä,tai ottamaan salolta karkeasyistä lihaa omiin tarpeisiin.SAATI ampuu suden tuolta korven kätköistä,ei saatana.No mitä tämmöiselle kytälle voisi tehdä,no tietysti ensinnäkin levittää sanaa kaikille kyläläisille,että me on saatu kylälle asumaan oma poliisien kyttä,eli lutikka,joka tunkee ruhonsa joka puskaan,etsien jotain ilmiannettavaa.Vittu kun sen saisi muilutettua takaisin sinne,mistä lämmin tuulonen sen tänne toi.EHKÄPÄ TÄMÄKIN LUTIKKA HOKSAA,kenen mailla istuu metästysseurassa,saattaapi olla se lisenssi tällä menolla katkolla.

  Se siitä lutikasta.Jahtikausi on alkanut hyvin,jäniksiä on tullut ammutuksi liki kymmenkunta ja jotain muuta siinä sivussa.Vesilinnut oli tälle syksyä tosi vähissä,maalintuja on näyttänyt olovan ihan nokko.Eilen hanhitokat aurana tulivat kuolasta päin,kohti etelää.Kaihoten nostin niille korkeuksiin räpylän ja toivotin hyvää matkaa ja tervetulemista takaisin keväällä.Tiaiset jo kerjää siemeniä,mutta minä niille vikkuutin,ensikuussa sitten.Nyt ruvetaan valmistautumaan ison lihan pyyntiin,josko niitä löytyy.Toivottavasti terveyteni kestää ja ennenkaikkea pumppuni,vielä ainakin tämän syksyn,vaikka tuo lääkäri meinotteli pelotella,jotta sinä Kari kuolet ennen niitä susia tällä elämän tyylillä,jos ei nämä pillerit rupia auttamaan.Minä siihen tokaisin."jos vielä viisi vuotta olisi eloa jälellä,niin oisi tuo nuorimmainen koiruuskin jo vanha tekijä,en muuta toivo.""Oot lajisi viimeinen jäärä,tule ensi kuussa kontrolliin,eikun hei."Morjes vaan",kertoili


 - Kari | Linkki



 Joka kolmas luoti......
13.09.2012 18:13 | Kari Tikkunen

Tätä sepustusta rupesin rustaamaan kun rupesi nuo paineet kohoamaan lopullisesti tämän päivän uutisoinnin jäleltä.Ollaanko nyt meitä viemässä kohti yhteistä euroopan liittovaltiota,niinkuin Barrooso toivoo.Häviää velat pois,häviää saatavat pois ja kenties se suurin,häviää meiltä myös itsemääräämis oikeus omiin asioihimme,esimerkiksi metsästyksen harrastamiseen.Tulee saksan mallin mukaiset hinnat ynnä muut rajoitteet.Koti kairoille tulee ulkolaiset koukkunokat jahtia harrastamaan isolla rahalla.Meillä suomalaisilla metsämiehillä on muuten aika paljon kateellisia kaimoja tuolla euroopan maissa.Mekun saamme liki ilman harrastaa salojen samoamista niitten mielestä ja korjata riistaa tapion tarhasta.Poikani oli käymässä kotona,asuu tuolla saksan maalla,hänen kanssa keskustelin asioista.Nyt on tuo hirvikanta ns.romahtanut ympäri suomen maata,niin on päättäjien helppo todeta,jätetään joka kolmas luoti ampumatta kohti hirveä.Jos se näin meniskin,niin mikäs siinä mutta kun se kolmas luoti pitäisi jättää sille sudelle,vai miten se meni,oliko se että sudelle se kolmas hirvi piti ampua sen nälkää taltuttamaan,äsh,en muista,jotenkin niin se oli kaavailtu riistakeskuksen taholta.No mitäs tekee meitin päättäjät?Lintu nimeltä Urpiainen,pistää nokkansa piiloon,syvälle katajapuskan uumeniin,sietä kitkeriä pihkan makuisia lääkkeitä saa ongelmiin,sellaiset sankarit meitä ohjailee ja tuollaisille porukoille yhä uudestaan ja uudestaa tämä katajainen kansa antaa valtuudet syöttää meille sitä katkeraa "katajan makuista"kalkkia,perkele,en paremmin enää sano.Mistä löytyy tähän maahan ne "seitsemän rohkeaa samuraita"?Saataisiin pedot edes pois tästä maasta.Minusta ei siihen työhön ole,olen kohta jo liian vanhus kantamaan minkäänlaista kassaraa,on tullut nuorempien polvien aika ryhtyä toimeen,ennenkuin menetämme itsenäisen,isiemme ansioista saadun isänmaan,vieraiden käsiin,ilman laukaustakaan ampumatta.Toivompa syvältä syömmestä,etten sitä päivää tule näkemään,jotta täällä vallitsee jotkut kiinalaiset lait(rahan laki),viherpiiperöt ja viklonmunittajat samoilee salolla,ryhmysauvat käsissään,suojellakseen petoja,niiltä "seitsemältä samurailta",jotka käyttää sen joka kolmannen luodin.....Ps.Mitä on tehnyt MKJ?Ovat hiljaa ja kuittaavat tilin nurkumatta mistään mitään,vaikka meitä on yli kolmesataa tuhatta ja niiden pitäisi olla meidän katto ja etujärjestö.Näitä raapusteli vihainen korven asukki.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 "Salakaato"
10.08.2012 18:58 | Kari Tikkunen

Pietari Möttönen oli sillä hetkellä kovin sydämmistyneellä tuulella.Pienen mökin isännän emäntä,Elmakin sen pani merkille."Mikä häntä nyt riepoo,oot niin tuhisevalla päällä?"Pietari mulkasi akkaansa päin,urahti jotain autolleen vääntäessä,"nuo helevit tyhjän puhujat tässä käyp syämmen päälle,mään kirkolla käymmään asioilla,oliko sulla tuomisia sieltä?"Tuo ainaski sokuria ja jauhoja".Ei joutanut isäntä siinä ajaessaan huomioimaan komeaa heinäkuun aamua.Niin häntä sieppasi ne puhheet,muka hänen koera,Rekku oisi hirviä haukkunna koko suven ajan,yötä päivää,saatana!Rekkuki oli puol sokkee ja kuuro miltei,toisella kymmenellä oleva sekarotuinen pyyntikoira,hänpä näyttää niille,mikä hän on miehiään.Ensi töikseen hän kirkolle tultua,kurvasi vanhan savuttavan toijota huoltoaseman tankille.Huomasi siinä öljyn tippuvan moottorin alta maahan,pittääpä muistaa sitähi lisätä konneeseen."Päivee,otin tuota pensoo,anna vielä kupponen sumppia,kiitos."Siitä hän oijusti muutaman lörsäpuhheisen miehen pöytään istumaan."Katohhan Pietari Möttönen on tullunna kirkolla käymään,"ootko jo metän viljaa käynä kokkeilemassa pyytää?"En oo,mutta ens lauantaina mään,mulla on tiedossa sen äveriään isännän palstalla muuan mullikka,tuutko mukkaan,niin suat lihhoo sinnäi?"Voinpa tullakkii,hyvinnii tulen,sullahan tuntuu olevan se hyvä koirakkii,mitä ne on puhunneet ihmiset."No tämä selvä,kuulet sitten kyllä sen haukun ja laukauksen äänen,sinne tuut,minä käyn vielä kaupassa asioilla,morjes.Saatuaan asiat kaupassa hoiettua,vielä muisti Pietari,annahhan kuiteski säkki suoloja mukkaan jos tulloo lahtia,kiitos ja hei.Koitti sitten lauantai,pakkasi Pietari autoon kiväärin sohlon,lapion ja koiran,sen Rekun.Jo lähestyessään äveriään miehen palstaa,hän näki sen mullikan olovan ruokapuuhissa läheisessä taimikossa.Äkkiäkös oli koiralla komia hirvihaukku päällä,hieman rupesi jo ääni olemaan käheä mutta kuuluva.Siinä sätkää poltellessa hänen korvat ottivat jo lähestyvien autojen ääniä,oli tullut aika ampua kohde.Aamun kirkkauden särki kiväärin paukonen ja haukku loppui siihen.Kaivoipa sitten Pietari silmät kosteina hautaa koiralleen,sai sen lopulta umpeen kun kuului jo tutun poliisimiehen ääni,"tais nyt Pietari jäähä rysän päältä nalkkiin,vai mitä arvelet sinä,meidän eräpolliisi Naakka?"Suolet oot jo piilottanu,kaivahan Naakka ne esiin.Pietari vain puhalteli paksuja savuja sätkästä,jo vain virkkoi hän."Saatana,koirasko sinä oot ampunut?Ei täällämitään suolia oo,Naakka puhisi poliisi Hynniselle.Perkele,koko kylä puhui viikon,jotta tämä Möttönen aikoo ampua hirven täältä tännään,suolojakki olit ostannu."Niinhhä ne on vissii puhuneet,vanhuus tuli Rekulle,tuossa se riimun nokassa haukkua räksytti,ku ite istuin  piilossa,lähenpä nyt tästä teatterista muihin töihin kottiin,hyvee päivän jatkoa,morjes.""Sinä Naakka minut houkuttelit minut tänne ihan tyhjän takia,muka salakaatoja täällä tehhään,en paremmin sano.Tämä on virkamiehen ereyttämistä,oisi oikein kun sakot sulle kirjoittaisin,tuntui polliisi jupisevan metässä."Ai niin,pankee se koiran hauta umpeen,ettei ketut kaiva sitä ja muistakkee,"puhheet on puhheita,puolin jos toisin,.vielä heitti Pietari siinä lönkytellessä autolleen.Näki siinä ajaessaan suoran pätkällä useamman auton jättämän pölyn,"siitäs saitte"hiljaa Pietari Möttönen kihersi,onpas tosi komia ilma,hoh hoi.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Tarinointia poliisin kanssa
24.07.2012 19:07 | Kari Tikkunen

Näppäilinpä tässä aamuna muutamana poliisin numeron."Sotkamon poliisi Kemppainen",kuului muutaman hetken päästä."No minä täältä Tipakselta,Tikkusen Kari vaan,päivää."Terve Kari,mikä miestä painaa mieltä?No oisi muutama ikävän puoleinen juttu,taitaa tuossa naapurissa pari hevosta olla vailla hoitajaa,on muuttanut kuulema kylille asumaan se asukki ja heittänyt hepat ns,oman onnen ja naapureiden huomaan.Veestä ja heinästä niillä mahtaa olla puutetta.Kemppainen kyseli tarkempia tietoja siitä asukista,sitten tuumi."Myöpä käydään paikalla eläinlääkärin kanssa siellä,mitä muuta tiiät,tuleeko mitenkä hilloja sinne?""No kyllä paremmin näyttäisi tulevan,mitä oli viime kesänä,rämeille niitä näytöstää siunaantuvan."Jotta viikon päästä vielä kerkiää lakkaan",kyseli konstaapeli."Van hyvinnii kerkeet,suurin osa on muuraimella vielä,itikkamyrkkyä vaan mukaan ja korpeen,niin on mistä hilloa panna lättyjen päälle talven tuiskuissa."Nooh,miten se susi tilanne siellä on?"Kiitos kysymästä,hyvältä tämä nyt näyttää,muuan hurtta tuohon koiratarhan taa tuli koiria kiusaamaan pari viikkoa taapäin puolen yön maissa vaan sain minä sen lähtemään käpälämäkkeen siitä.Ei oo sen kummemmin sitä enää näkynyt,painuko venäjälle,mene tiiä?"Kävitkö sinä sen mersun ostamassa viime kesänä,niinkuin aioit?Onko se pelannut,vai oliko yllätyksiä,vielä jatkoi."No käytiinhän se hakemassa,nyt on tullut vuodessa viiskymmentä tuhatta ajettua,ei siinä oo ollut mitään vikaa,normaalit huollot vaan."Siinä tuli pieni katko meidän jutusteluun,niimpä otin sitten sen toisen asian esiin."Olihan mulla muutakin mielen päällä,tarkoitan näitä tyhjän päiväisiä ihmisiä,jotka meinaa puhua vastoin parempaa tietoa Tipaksen ajokoirista.Saan kuulla vähän väliä,milloin kenenkin suusta vihjailuja,että täällä ajatetaan jäniksiä,jopa yötä päivää,mikä ei todellakaan pidä paikkaansa.Ihan siellä kirkollakin on kuulema se ,mikä rastas se olikaan nyt nimeltään tämä metästyksen vahtaaja,niin se Harakkahan se oli,kuulema kuullut sinne ajokoiran ajoa,pojalle oli viestittänyt tietoaan kun hän oli kylällä käynyt.Onko sitten istunut tämä vahtaaja kirkon tornissa kuuntelemassa korvat höröllään,enpä tiedä mutta meinaa hiukan närästää minua tämmöiset tiedon levittäjät,millä ei ole perää puheissa minkään vertaa.""Haluatko että ruvetaan juttua tutkimaan,poliisi kysyi vaitonaisena.Onko sulla nimiä antaa muita,ketkä sinun mielestä on näitä puhunut?""Sanonpa nyt vaan näin,jotta "omat koirathan ne taitaa kipeiten purra",katotaan,vieläkö ne jutut jatkuu,se on tuo minun miniän koira tuossa toisella lammella tarhassa,semmoinen iso koiruus,se siellä aina haukkuu,niinkuin ajokoira,mutta se haukku ei etene,eli nämä tumpelot ei erota ajavan koiran ajohaukkua himmelin muorien kiljunnalta,että tälleen."Kuulostellaan asiaa,jos jatkuu puheet,niin mennään sitten kellojen alle kysymään niiltä faktaa,lopetin."Selvä peli,entäpä mikä on miehen kunto ja terveys,vielä Kemppainen jatkoi?"Se on helevetin hyvä,ei pilleriäkään tarvi syödä,goopperin kävelin,pääsin kahessatoista minuutissa puolitoista kilometriä tasasta tietä,jotta vielä koivet nousoo."Selvä,hyvä asia,ettei pidä lääkkeitä syödä,mutta nyt tuntuu tulevan toinen puhelu,me käydään niitä hevosia vilkasemassa,palataan."Joo ja saapi minun nimen sanoa ilmoittajaksi,jos joku kysyy,ei meinaan minun maine tästä enää kummene,morjens."Morjes.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Kotikairani julmuus
16.07.2012 16:39 | Kari Tikkunen

Te kaakattajat,kaakkurit,tulitte jälleen kerran suurin toivein,rinnassa odotusta kesän hetkien,parittelu leikit,poikasten kasvatusta,tänne meidän kotilammelle eräänä toukokuisena iltana.Nautimme vaimoni kanssa siinä hämyisessä illassa kahvia kun te sukelsitte ikäänkuin suihkarit ylitsemme,tuttuakin tutumpaan lampeen,joka oli juuri vapautunut viimisistä jäistä.Olettehan siinä jo pesineet viiden vuoden ajan.Ihan sovussa telkkä pariskunnan kanssa temmellätte ja kasvatatte poikasenne.Jotkut ihmiset ei teidän huuto konserteista tykkää,mutta minun ja vaimoni kultivoituneet korvamme ei välitä teidän mölystä.Onhan se vaan elämän merkki,täällä syrjässä asujille.Telkät sai parittelut tehtyä ja lammen päässä odottava uuttu kelpasi jälleen kerran uusille tulokkaille.Olihan se toki jo iän raspaannuttama,mutta kyllä siellä vielä passasi munat pyöräyttää ja hautoa.Te kaakkurit,teille sattui pieni kömmähdys sen pesän teon kanssa.Värkkäsitte sen irto turvelautalle.Tuulien myötä vaihtoi se milloin mihinkin suuntaan mutta eipä tuo tuntunut haittaavan hautomista.Kaksi munaa siinä nökötti olla.Telkille kuoriutui neljä poikasta ajallaan,kyllä siinä silmä lepäsi kun sai seurata poikasten vesileikkejä,emän valvovan silmien alla.Meni jokunen päivä kun huomasin ettei niitä poikasia ollut enää kuin kolme.Mietin,se on sitä luonnollista poistumaa.Sitten taas muutaman päivän perästä kun lämmitin rantasaunaa,huomasin laiturin päässä mulauksen ja jälleen oli yksi poikanen telkillä vähempänä.Tiesin heti,missä mennään.Se hauki pirulainen,joka minuakin vaanii,etten uskalla ilkosilla uida vahingossakaan rintaa,ottaisi minun pallini suuhunsa ja mässyttäisi niillä mahansa täyteen,oli syyllinen telkän poikien kuolemaan.Tuolla lammen syvyydessä se saalista kyttää.Tulisi edes jokunen lämmin aurinko päivä,niin yrittäisin sen haulikolla tuosta matalikolta posauttaa pataan.Vaan tuntuu kortilla olevan aurinko tälle kesää.

  Jokunen viikko taapäin jo kuoriutui kaakkurinkin poikaset elämään ja heti veteen iloittelemaan.Alkoi teillä kalan kanto tuolta toisesta lammesta uusille tulokkaille.Sitä työtä teillä kesti viikon ajan,sitten tuli murhenäytelmän vuoro.Mistä nämä pahan ilman riuttalinnut,harmajalokit sai tietoonsa,että teillä on poikaset?Joko oli joku niiden vartija huomannut teidän kalastus pyynnin ja siitä tehnyt johtopäätöksen,ahaa,ruokaa saadaan kun teitä seurataan.Niinhän siinä sitten kävi.Yhtenä aamuna lokit kaarteli lampemme yllä,massuttaen suupieliään,ei enää näkynyt pieniä kaakkurin poikasia,oli vain murheellinen hiljaisuus,oli enää telkälläkin vain yksi pienokainen jäljellä,sitä nyt emo huoltaa ja vartioi.TE kaakkurit ette jaksaneet enää viihtyä lammellamme,olihan siitä tullut teille murhelampi,hävisitte pois jonnekkin,vain irtonainen turvelautta muistuttaa minua ja vaimoa teidän tämän kesän vierailusta.Vieläkö palaatte nousu keväänä,sitä toivon,sillä jos voisin lähettä teille viestin jonkun kirjekyyhkyn kera,missä sitten olettekaan,minä aion tehdä teidän metsälammesta teille turvallisemman asuin paikan ensi kesäksi.Olkoonkin,että puutun luonnon ekologiaan.Olenhan siihen puuttunut jo aiemminkin,niin ainakin jotkut piirit väittää,pahan ilkisyyttään.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Kesätauko
28.05.2012 19:52 | Kari Tikkunen

Arvoisat sivujeni lukijat,olen jäänyt taas kerran kesätauolle.Palataan tarinoiden kera uudestaan syssymmällä,hyvää kesän jatkoa kaikille,Ontuvan kennel


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Voihan kevät
19.04.2012 19:42 | Kari Tikkunen

Kaikki alkoi siitä kun mä reissun stadiin tein.Tarkoitan kun sinne kameroiden eteen raahasin itteni väyrysellä,nastarenkaat alla.Tiet oli kuivat ja huomattavasti paremmat kuin meidän Kainuun osavaltion.Lunta siellä ei näkynyt juuri missään,vaan kaikilla ihmisillä näytösti olevan kiire jonnekkin.Pääsinpä sieltä sitten lähtemään yhdentoista aikoihin illalla kohti kotia,koirien kanssa.Ajellessa hyviä teitä,päätin muka saatuani niinkin hienon ajatuksen,vaihdampa minäkin uudet kesikset alle,kunhan saan reissun väsymyksen kropasta pois.Lämpötila näytti kotipihalla seuraavana aamuna kuutta astetta lämmintä,hienoa,kevät lähestyy vauhdilla.Seuraavalla viikolla muuttui sää tyyppi täysin,lumi peitti vuorokauden sateessa kaikki alleen,niin sahatut koivu pölkyt,kuin autot.Muuttolinnut,jotka olivat peippojen myötä tulleet meidän kairaan,tirauttelivat muutamia kaihoisia ääntelyjä,enkä minäkään riemusta laulanut.Kolme tuntia tein lumitöitä pihassa,jotta sain mesen ajettua slikseillä tuonne puolen kilometrin päähän,varsitien varteen.Olkoon siellä parkissa.Olihan mulla vielä vanha mese,jossa oli nastarenkaat alla,sillä sitten ajettiin vaimon kera oma tie ja tehtiin auton vaihto.Kelkka keliä piisaa.,lunta on noin puolimetriä,hyvin kantaa skiidoa,kävin tänään vilkasemassa muutamaa peuran raatoa,susien jäliltä,koparat oli vielä korpeille jäänyt.Takkaa saa lämmittää joka ilta yötä varten,että tällaista keliä meillä.Joko olin saanut ajatuksen tyngän,muutosta etelään päin?En piru vieköön sinne hullunmyllyyn lähtisi pikkurahalla.Onhan minulla täällä koko komea erämainen luonto ja sen rikas eläin kanta,kairaa koirien juosta,vielä löytyy maalinnuille laulupuita,missä voivat teeret pulista ja siipiään lepuuttaa.Kunpa saisimme tämän kauneuden pitää,ettei sitä mikään tuhoaisi.Joo,täytyy vaan ottaa joka päivä vastaan sellaisena kuin me olemme sen ansainneet ja nauttia niin räntäsateesta,kuin paukkuvista pakkasista,että hiostavista helteistä,mitä on nykyisin nähty ilman muutoksissa.Ihan samaa ilmiötä on nähty näissä meidän nykyisissä susissakin.Niistä on tullut hienoja,mitään pelkäämättömiä urbaani petoja,jotka pitäisi karsia pois,jotta jäisi jäljelle se oikea korpien kulkija canis lubus.Ainut mikä minua jäi kaivelemaan sillä stadin reissulla oli,kun en hoksannut pyytää siltä maatalousministeriltä siinä kadulla keskustellessa,yhtä häirikkö suden kaatolupaa itelle,jos sattuisi sellainen vahinko käymään,että jäisi rysän päältä kiinni,niin olishan se hienoa soittaa ministerille,että ilmineeraappa näille meidän vallesmannin miehille tieto,jotta Tikkusella on lupa yhteen häirikkö suteen ja sen tappoon.Vaan eihän sitä pökiö mehtäläinen kaikkia asioita muista,hyvä kun muistin morjestaa sitä ministeriä,kyllä Lyytikäisen Sami katteli katteellisena poikana meidän jutustelua,että tälleen ja ootellaan kelejä.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Pimu
20.03.2012 12:44 | Kari Tikkunen

Olen kirjoittanut meidän lukuisista koirista juttuja,niiden tempauksista ja kuolemista.Kait se meinaa tuo muoti-ilmiö tauti (alzheimer)saada otteen jo minustakin kun en ole kirjoittanut sanaakaan jo kauan sitten viheriäisille ajomaille siirtyneestä ajokoirasta,Pimusta.Muistan sen illan kun sinun entinen isäntä oli päättänyt sinut hyljätä ja talutti sinut meille,näillä sanoin."Tee mitä lystäät,ammu kuula kalloon,mulla on nyt nuorempi koira kotona,en tarvi tätä vanhusta enää".Tietenkin minä otin koiran kotiini,olihan siinä taas kerran vaimolle selittämistä,vaan kyllä hän sinut hyväksyi.Teimmehän koko porukka talvi retkenkin muutamalle kämpälle tuonne Hossan perukkaan.Ajelit ja hourasit siellä niitä vanhoja poron jälkiä,vaan mitä siitä,olithan lomalla.Niinhän ne ihmisetkin tekee lomareissuilla tyhmyyksiä.Kesän vietit yhdessä meidän toisen ajokin kanssa sulassa sovussa,samassa tarhassa.Tuli sitten jo lopulta kuulaat syyskuun aamut.Komeasti raikui sinun haukku tuolla Vuokatin vaarassa.Useita pupuja sain sinulle ammutuksi.Se oli silloin kun ei ollut vielä koirilla seuranta laitteita.Sitä sai liikkua ihan tosissaan koiran perässä.Vaan eipä ollut silloin ajokoiramiehillä tätä olut kumpua tuossa rinnan alla haittana,niinkuin nyt meinaa olla kun ne niitten puhelinten kanssa teitä vahtaavat ja istuvat repullaan.Eräs viikonloppu sille talvelle muistuu minun mieleen vieläkin näitten kaikkien vuosien jälkeenkin.Olimme menneet sinä lauantaina metälle taas sinne vaaraan.Sinulle sattui sitten tosi kulkuri jänis eteen,ihan rupesin tuntemaan jo sääliä sinua kohtaan,vanhusta.Raahustin niitä vaarajonoja milloin minkin päälle ja yritin kuulostella,mistä kirkas kilahtava haukkusi kuuluisi.En kuullut sitä mistään suunnalta,tammikuinen ilta rupesi jo heittämään vaarojen päälle harmaata vilttiä.Jäit silloin metsään yöksi,sori Pimu näin jälkikäteen.Kävinhän siellä kuulostelemassa useankin kerran sen illan aikana,vaan levottoman yön silti vietin,sängyssä piehtaroiden.Tulipahan se yö jotenkin tapettua,ryystin aamukahvia kaikessa rauhassa kun puhelin pirisi pahaenteisesti."Täällä Jarkke rinteiltä soittaa,huomenta,kuuleppa,onko sulla ajokoira häveissä?Hiljaa mutisin,ettei emäntä heräisi,"jäi se illalla sinne vaaraan ajamaan jänistä,en löytänyt sitä mistään,onko sattunut jotain?"Nooh,ei sen kummempaa,meillä on täällä lapsilla n'ämä aku ankka pujottelu kilpailut,tämä sun koira ajaa jänistä tässä rinteessä,sitten kun tuo jänis juoksee kello portin ohi,koira perässä,niin ajanotto laite meinaa pysähtyä aina niitten takia,tuu hae pois koirasi.""Olen siellä hetimiten."Enpä silloin sinua rutistaessa syliini vasten tiennyt,että sinun päiväsi oli päättyvä noin kuukauden perästä.Se tapahtui helmikuun viimisenä aamupäivänä.Sieltä emäntäkoulun takaa päätti sinun ajama pupu juosta suoraan valtatielle.Juoksin ajon perässä minkä kerkesin,vaan en ihan kerennyt.Sotkamosta tuleva rekka jarrutti,sinut nähdessä,vaan sen rekan takaa tuli Lahtelainen kaupparatsu ja ajoi suoraan sinun päälle.Siellä tien ravissa,suolet ulkona,jalat vielä liikkuen,makasit,hiljaa valittaen.Kyyneleet sumensi näköäni kun nostin haulikon ja lopetin sinut."Kävelin sen hampin luo,"ajoit sitten saatana tahallaan koirani yli.Kait se säikähti minun olemusta,savuava ase kädessä sille lointelin.Tulihan sen volvoon jotain vauriota,niistä aikoi itkeä poliiseille.Jouduin myöhemmin minäkin kuulusteluun,vaan kumpikin kärsi nahoissa.Seuraavana päivänä kävin viinakaupasta hakemassa pullon kossua ja menin hautaamaan lapseni sinne korven kätköön,Maanselän kämpän maastoon.Huuhdoin kaiken pahan ja surun sinne kiukaan tuottaman lämmön sekaan.Äänetön kysymys pyöri päässä,miksi muutamilla on niin jumalaton välinpitämätön ote kaikkea elävää kohtaan,miksi?


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Salainen ase
15.03.2012 19:50 | Kari Tikkunen

Tuli touhukkaana minun yksi naapurin isäntä tässä kyläilemään päivänä muutamana.Rupesi siinä jutut meillä pyörimään tämän valtion menosta ja touhusta."Onko tässä maassa kohta mitään järkeä,polttoaineitten hinnat nousoo joka viikko kun käypi kylillä,ulkomaille kylvettään euroja säkki sotalla,ei saatana tästä tule mittään,Samppa huokasi."No pitäiskö meidän ruveta suunnittelemaan vallan kumousta,tätä laillista esivaltaa kohtaan,niinkuin ne tuolla lämpimissä maissa näkyvät touhuavan,esitin varovasti?"Saiskait tässä tehä vaikka mitä kumousta,helppoohan tuo nyt oiskin kun puolustus määrärahoja leikattaan niin jottei oo kohta ensimmäistä armeijjaa hengissä,meinanneeko meiät nattoon liittää tuo nuoriso joukko tuolla Helsinkissä,sanoppa sinä?Samassa hyrräsi helikopteri taivaalla,näätkö,"kun hornetit lopetti sen lullaamisen taivaalla,rahan puutteessa,niin nyt on helikopterit tulleet tilalle,aina ruottista saakka."Nämä kun seuraa maatalous ministerin rahoilla perkele elukoita,milloin peuroja,milloin susia,tai sitten meitä kyttäävät,ollaanko myö ihmisiksi,eikä kelkoilla kiusata susia".Sytytin tupakan ja tiirustin taivaalle,on on eräillä rahaa leikkiä,jatkoin vielä.Tonnin tunti tuo kuulema leikki maksaa veron maksajille.Kaippa puolustusministeriö on siirtänyt rahaa omasta kirstusta noille veljeksille,vaan mennäänpä kissauttamaan nkunnon kahvit pirttiin.

 Tulipa minulla siinä kahvia ryystäessä muuan ajatuksen poikanen mieleen."Mitäpä Samppa arvelet,jos nuilla peto ukkoilla ja valtiolla on joku taka-ajatus tässä petopolitiikassa.Aattelen vaan kun nuissa toisissa naapuri valtioissa tapetaan noita hurttia laillisesti,niin paljon kun kerkiävät,niin meidän herrat on viisaudessaan päättäneet kouluttaa itselleen tälläisen petoarmeijan?""Mitä nää horiset,minkä armeijan?"No katohan nyt,näitä petoja ei tarvi niitten ruokkia,eikä maksaa palkkoja,säästöähän semmoinen touhu tuo.Meinaan kun ne saavat helikopterista ammutuksi hurtalle nukutuksen,niin nämä Ronkaiset ja Kojolat vetää päälleen tavaritsin lyyssit,mitkä haisee esim.mahorkalle.Siinä kun sitten nämä jepet asentaa näille susille sen seuranta pannan ja hurtta herätessään,saa vielä ilkeitä potkuja perseelleen näiltä "tavaritseilta",niin ne vaistomaisesti alkavat tuntea vihaa näitä itänaapurin tuoksuja kohtaan,on meidän maassa sitten semmoinen salainen armeija rajoja vahtimassa,ettei ole toista sellaista nähty.Ei tulla enää tietämättä meidän rajojen yli,tälläiseen johtopäätökseen minä olen tullut.Ei tätä rahan kylvöä petojen perseeseen voi muuten ymmärtää.Siksi kait valtiovalta niistä niin perkuleen arvokkaita rustasi tehä,ettei myö niitä tapettaisi."No ootpa kyllä järkeesi taas käyttänyt,vai on meille tulossa semmoinen salainen ase,kuin "susiarmeija",mikäpä siinä,kun nyt ne vielä opettaisi ne hurtat pysymään erossa meiän koirista,niin mulle kyllä passaa tuommoinenkin armeija".

 Lopuksi lisään tähän vielä Sotkamon osalta,ettei onnistunut Kojolan sakilta meidän susien pannoitus helikopterista käsin.Syy oli kun niillä tuli piikki täyteen,.loppui rahat kesken lennon,se siitä susiarmeijasta.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Poliisin kuolema
12.03.2012 18:35 | Kari Tikkunen

Tämä episoodi sattui reilusti parikymmentä vuotta taapäin Sotkamon loukkukorvessa,valtion mailla,missä siihen aikaan jahtasin pienen porukan kanssa hirviä.Silloin kauniina marraskuisena lauantaina,olimme jo sijoittuneet passeihin kun Risto,meidän koiramies oli vääntäytynyt hirviä etsimään lintusuolle.Istuin loukkusuon reunalla sijaitsevassa tornissa,kuunellen,mitä kaunis luonto tarinoi.Etupäässä sain nauttia todella hienon tuntuista ajokoiran ajoa,lintukorven tien suunnalta.Itsellänikin oli silloin ajokoiran tapainen narttu,mille kyllä ammuin pupuja,mielin määrin,eli reppuun täytettä.Aika vierähti huomaamatta,jo paukkui haulikot useamman kerran,koiran ajokin rupesi katkomaan.Sitten särähti korviin kaamea möly,mikä ei minun mielen mukaan kuulunut jahtiin,ainakaan selväpäisten jahtimiesten tyyliin."Mitähän ne siellä mölyää",kait jo rupesi vainajia tulemaan jänöistä,ei kuulunut koiuran ajoa sen kummemmin.Nousin jo tornissa venyttelemään kroppaa kun lälläri särähti,"ukot passeissa,Nipen hirvi on mennyt väärälle alueelle,voitte painua tulien tekoon,Risto meitä opasti."Haetaan Kaken kanssa koira pois,vielä jatkoi.

 Nautimme tutun kannon luona kahvia,että paistettua makkaraa.Ramppa uskolliseen tyyliin,lämmitti banaania nuotion lämmössä."Mitä helevettiä ne siellä oikein möykkäsi,ne ajokoira ukot,saatananmoinen möly sieltä kuului?"Nooh,poijat siellä kaljan voimilla tappoi jäniksen,Pentti totesi,itsekkin kulautti olutta suihinsa,ei ollut Pentillä ajovuoroa sinä päivänä."Taisi mennä meidän hirvi vihollisen puolelle,ei saaha tänään hirveä,minä tuumin,on sellainen kutkun tunne.Saisi lunta sataa ja tuulen kääntyä pohjoiseen,niin sitten alkaisi hirvet valumaan meidän alueille.Kohta näimme Kaken punaisen audin tulevan nuotiolle,siitä astui vaiteliaat miehet ulos tulille.Pentti ensin ehti kysymään,"mikä ukkoilla on naamat noin vakavaksi vetänyt?"Taitaa olla meidän jahti tälle päivää lopussa,ei ole enää fiilistä jatkaa."No mitä pirua sitä on sattunut,ammuitteko väärän elukan väärälle puolen,häh"Ramppa sytytti tupakkaa kysyessään asiaa.Kotvan oli Kake voielä vaiti,sitten aloitti,"siellä on tapahtunut tuolla lintukorven suunnalla savon miehillä ikävä tapaus,oli ampunut jänistä muuan poliisimies,seurauksena haulit olivat sattuneet toista miestä jäniksen lisäksi jalkoihin.Tämä ammuttu,oli sitten huutanut tälle ampujalle melko kova äänisesti,toisen kerran saatana ammuit miestä jäloille,minkälainen poliisi sinä oikein oot.Siitä tämä ampuja,poliisimies,oli häipynyt pikkuhiljaa sinne ison petäjän juurelle ja pannut haulikon piiput suuhun ja laukaissut aseen,seurauksena aivot pihalla.Timosen Olli tämän kertoi,oli käynyt toteamassa miehen kuolleeksi,lääkäris mieshän Olli oli,samaten kova hirven pyytäjä,toisessa porukassa,Pahintahan tässä oli kun sillä poliisilla oli ollut oma nuori poika mukana,se oli isänsä sieltä metsästä löytänyt.Vaiteliaina poikina keräsimme reppumme ja aseet ja poistuimme kotiin päin,kuka mitäkin matkalla miettien.Itselläni pyöri yksi ajatus päässä,miksi näin sattui,pitäisihän aina riista tuntea ja ampuma sektori varmistaa,mitä miettii tämän kuolleen poliisin poika,vieläkö jatkaa tätä metsästyksen jaloa harrastusta?


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Inhimillisyyttä
07.03.2012 07:53 | Kari T

Jo eilen kuulin uutisista sanan,inhimillinen kuolema.Mitä se sitten oikein tarkoittaa?Korkeasti muka oppineet mielellään alkaa tuputtamaan kohta tuota inhimillistäkuolemaa vaivaisille ihmisille hoitolaitoksissa.Nääs nämä ihmis rauniot tulee niin pirun kalliiksi nyky-yhteiskunnalle.He ovat joutilasta painolastia.Kenties tulee piakkoin aika,jolloin jopa yhteiskunta tulee tarjoamaan "tapporahaa",vanhuksen tai muuten epäsosiaalisen henkilön laillisesta lopetuksesta.Kukahan oppinut sitten määrittää,ken on ansaitseva tämän armollisen kuoleman.Toivottavasti se ei ole kukaan vihreän liikkeen idealisti,sillä meikäläisellä alkais laukata silloin melko nopeaan tahtiin jäljellä olevat elon päivät.Itse toivoisin kohdalleni sellaisen lähtö hetken kun sais olla jossain kairassa,ase savuten kädessä,ympärillä muutamia kuolleita hurttia,joista ehkä se lajinsa viimeinen,pääsisi puremaan minua kaulasta viimeisillä voimillaan.Siihen äiti maan syliin vuodattaisimme hurmeen viimeiseksi lannoitteeksi,minä ja susi.Se olisi inhimillinen lähtö.Ei mikään vuoteeseen sidottu olio joka oottaa sitä viimeistä piikkiä,jonkun mustiin pukeutuneen hoitajan taholta.

 Eilinen komea aurinkoinen pakkaspäivä,kului minulla pojan autoa laittaessa katsastus kuntoon.Sinni koiran kanssa puuhasteltiin tuossa kartanolla.Olin juuri saamassa viimistä kitka rengasta paikalleen kun koiruus urahti.Näin sivusilmällä,että auto tulee pihaan,josta kaksi hyvin pukeutunutta miestä nousee ja astelee minua kohti joitain uskon lehtisiä tarjoamaan."Hyvää päivää,meillä olisi tarjolla teille ...""Niin tulitteko tarjoomaan sitä inhimillistä kuolemaa mulle,olkaa hyvät ja poistukaa kartanoltani,keskeytin heti alkuun heidän tarinoinnin,näitä hiippareita on ruvennut pyörimään nurkissani jo pitemmän aikaa,mitähän sakkia lienee?Päivä kului siinä verkalleen,puita kantelin saunaan että pirttiin.Tulipa sitten koirien (8 kpl) ruokinta-aika.Menin viemään ruokia alatarhaan Rokalle,että Moonalle,mutta kas kummaa,Moonaa ei näkynyt missään.kesti kotvan kunnes hoksasin,pahalainen on päässyt hyppäämään kopin katolle,siitä pudottautunut Rokan puolele ja kiivennyt Rokan kopin katon kautta vapauteen.Eikä mistään kuulunut mitään sen ääniä.Ruokinpa siinä muut koiruudet ja pähkäilin.No,otetaanpa kelkka esiin ja lähen ajamaan tuonne suolle,josko sen yhyttäisin.Skiido laukkasi iloisesti uusilla emännillä,uhkuen jyrisevää voimaa.Muutamalle nevalle kurvaten,satuin törmäämään teeri parttiin,jotka oli jo kiepissä makuulla.Siinäpä sitten sai yksi teiri inhimillisen lähdön tuon puoleiseen,eli minun syliin,en voinut tilanteelle mitään.Enkä minä sitä sen kummempia murehtinut,enkä minä sitä koiraakaan löytänyt,tuleepa sitten pois kun nälkä tulee.Joo,kello näytti illalla kymmentä kun oveni taakse tuli iloinen jämpti,Moona tyttö,joka ilmeellääntokaisi.Sain maistaa vapautta,kestänpä nyt vartoa syksyä,anna minulle ruokakuppini,olen nälissäni.Syötin koiran sisällä ja vein sen Rokan kaveriksi samaan koppiin.Nyt on minun lähdettävä lapioimaan lunta Moonan tarhasta,jotta se pysyisi siellä,sillä täällä on se mahdollisuus,että irti oleva koiruus tuolla salolla,saa sen inhimillisen kuoleman hurtan suussa.


 - Kari T | Linkki



 Ihmeellinen kylä
27.02.2012 13:12 | Kari Tikkunen

Niin tästä Tipaksesta voi varmaan sanoa,Onhan aikoinaan eräs poliisi kirkolla sanonut,että siellä löytyy kaikkea,vain oma rahayksikkö niiltä puuttuu.Täällä löytyy hulmuavia saloja,kuivettuneita risukkoisia kankaita että sekametsää,missä viihtyy jänikset ynnä pyyt.On soita joka makuun,missä pystyy rauhassa havulinnut liehakoimaan lemmen rientoja ja isot pedot ja hirvet voivat siellä korven kätköissä hetken huokaista.No,joskus sinne sortuu joku paikallinen marjamies,hillat silmissä siintäen.Asukkaat ovat tavallisia,hieman erakoituneita ihmisiä,ovat mieluiten omissa oloissa,mutta jos vieras sattuu tulemaan kysymään vaikka neuvoa,niin kyllä niille vastaus annetaan.Kerron nyt kahdesta vanhasta poijasta,jo manan sijoille muuttaneista,Riksusta ja Eetusta.Eläkkeellä olivat kumpikin,asustelivat hamina-palstoilla,kävivät toistensa luona kylässä,pyörillä kulkivat,kiljupänikkä oli saanut sijan pyörän ohjaustangossa.Riksu kävi lauantaisin Eetun luona saunassa,kun Riksulla ei sattunut olemaan saunaa itellä.Oli joskus päässyt palamaan.Eräänä lauantai iltana veljekset olivat jo saaneet kylvystä tarpeeksi,suunnittelivat parin verkon laskua,Eetun luona olevaan kauniiseen korpijärveen.Siinä suuta huuhellessa kiljulla,ne kuulivat auton äänen lähestyvän."Kuka meitä häiritsee,"äsähti Eetu."Minun serkku,Aatu tuo näåkyy olevan,tuumi Riksu."täällä miehet vaan juottaa itikoita,eikö ne syö teitä?Meillä on sisäinen voitelu niin kova,jottei meiän veret niille kelpaa,Riksu kohottautu pystyyn ja otti lekkeristä ryypyt."Mitäpä Aatulle kuuluu?Kieräytti sätkän Aatu,tuumi kohta,"mulla oisi sulle nyt joutilas sauna sinne palstallesi,tuon sen lainaan jos kelpaa?Asiat sovittiin,niinpä oli myös Riksu saapa saunan sinne jokivarteen.

Kesä kului omia aikojaan,vieras käynnit hupeni olemattomiin kun oli sauna nyt kummallakin.Tulipa sitten se joulukin."Eetu,ootko sinä kotona,kuului Eetun mökin ulkoa Riksun huutelu,tulin sinun luo saunaan,vietettään joulu yhessä.Lyhdyn valossa istui Eetu kohmeloisena,mielissäänkin toki oli kun tiesi kaverilla olevan lääkettä,mitä ei jostain syystä Eetulla ollut.Saunan lauteilla Riksu sitten tunnusti,minulla ei ole enää sitä saunaa.Se hävisi."jaa,minnekkä se hävisi?Enpä tiiä,vaan kylvettäänhän nyt.Jo piankin kiiri tieto myös Aatulle,että laina sauna on hävinnyt.Tuli sitä tenttaamaan vaan ei siitä tullut tolkkua eikä selvyyttä,mihin sauna oli joutunut.Ilmoitti sitten asian poliiseille Aatu,että saisi vaikka vakuutuksesta rahat,jos sauna olisi palanut.Eräänä tammikuisena maanantai aamuna tulla jyristi poliisit maijalla Riksun kartanolle,tai lähinnä parakki se vaan oli."Huomenta Riksu,tiedät varmaasn millä asialla ollaan?Sitä Aatun saunaa etitään,missä se on?Riksu kohmelossa hieroi sängyllä silmiään,tuijotti nurkassa olevaa kiljulekkeriä,minkä totesi myös konstaapeli Vanhanen."Ota toki lääkettä,sitten pitää totuuden alkaa tulla.Liikuttuneella äänellä Riksu aloitti,"en minä tiiä missä se on,se oli vaan yhtenä yönä hävinnyt,liekkö tupajumit sen yöllä syönneet?"Vai tupajumit,helevetin jumit,elä syötä mulle nyt paskaa,kerro totuus.Eipä asiat poliiseille silläkään reissulla valjenneet.Tuli aikoinaan Riksulle lasku siitä saunasta.Poliisit saivat poistua sieltä Riksun luota tyhjin toimin,jotain jupisi mennessään ihme kylästä ja tupakkajumeista.Mutta mikä tärkeintä.Riksu oli taas tuttu näky pyörällä polkien,kiljulekkeri kolisten,kohti kaverinsa maja paikkaa ja sitä hyvää savusaunaa.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Etelän miehen vierailu
16.02.2012 15:18 | Kari Tikkunen

Kirjoitanpa tähän alkuun muutaman sanasen tuosta edellisestä jutusta.Sehän tuntui saavan aikaan melkoisen mytäkän.Tuli kommentteja,niistä kiitos,laidasta laitaan,oli niin saakuristi säähköä ilmassa,jotta tulla poksahti ihan halvaus.Siitä johtuu,että en ole antanut kuulua mitään itsestäni vähään aikaan.Nyt te tietenkin ajattelette armoitetut lukijat,että hyvä,sai Tikkunen mitä kaipasi.Ehei,tietokone se vaan halvaantui,mutta onneksi sain kinuttua rakkaalta,omalta lutuselta emännältäni rahat uuteen koneeseen.Nyt tarina jatkuu,etelän miehen vierailusta minun palkisille.

 Mennään ajassa taapäin noin kymmenkunta vuotta,silloin täällä vielä raivosi "silmäpuoli suden" lauman rippeet.Tulipa päivänä muutamana puhelin soitto minulle silloin,"terve,täällä Rami soittaa,voinko tulla sinne jänis jahtiin opettamaan omaa koiraani?Tunnistin nopeasta puhe tyylistä siskoni miehen,canukin äänen,"mikäpä siinä,tule kun tuut,mulla on tuo koipi melko pahana,mutta katellaan."Olisko mennyt viikon päivät kun aamusella jyrisi letukka maasturi meidäån kartanolle."Moro,mää tulin ny,sho vat"?Terve,souva mitä souvat,niin mennäänhän ensin kahville,ei me tänään vielä lähetä mehtään,vai mitä oot mieltä?Koiraa,Ella nimeltä,talutti mies etelästä,suunnistaen meidän pirttiin minun perässä.Raimo oli siskoni miehen oikea nimi,hällä oli myös kanadan kansalaisuus,siksi minä häntä nkutsuin canukiksi.Siinä leppoisassa ilmapiirissä,niin meillä kuin myös koirilla oli löytynyt yhteinen sävel.Kahviteltiin ja tuumattiin ja syötiin hirven paistia.Koiruudetkin sai osansa.Lokakuinen illan hämy rupesi saamaan jo otetta päivän valosta kun päätettiin lämmittää rantasauna.Ahkerasti canukki kantoi puita saunalle ja oli elementissään.Kun olimme lopulta piesseet vastoilla pahimmat kutkut löylyissä,minä peseydyin ensin ja tulin pirttiin.Siinä kiikkutuolissa tupakoiden,huomasin tikan perhanan rupeavan hakkaamaan saunan räystäs lautaa."Ei se tuommoinen peli vetele",annanpa sille lähöt.Koppasin asetelineestä rynkyn ja taka ovesta päästin menemään muutaman paukun.Samaan aikaan sattui canukki tulemaan toiselta puolen saunaa,pyyhettä kietoen ympärille."Älä saatana mua ammu hullu,samassa maahan heittäytyen konttasi petäjän taa suojaan."Tikalle minä annoin lähöt,meinasi köyhän miehen saunan hajottaa."Siitä siskon mies raahusti takasin peseytymään,jotain kaikista mehtäläisistä höpöttäen.

Seuraavana aamuna kahvit juotua,suunnistimme erääseen kanitarhaan,olihan tämä Ella-koira sellainen,ettei se ollut vielä ajanut jänistä kertaakaan.Lunta oli sen verran ripsinyt yöllä,jotta pupujen jälkiä oli rypenään näkyvissä.Eikö tämä koiruus lähtenytkin vanhoja hirven jälkiä möykkäämään."Tekeekö tällä' koiralla mitään,eikun nuita hirven jälkiä möykkää?Naama punaisena canukki virkkoi,niin,tämmöinen tämä on,jospa se vielä törmää pupun jälkiin."Jooh,eletään toivossa,minä käyn tuossa torpalla hakemassa tupakkia.Kotvan kun ajoin autoa,niin huomasin hurttien jälet,mitkä johti suoraan sinne,missä meillä oli koira irti.Kiireellä käännyin takaisin sinne metsään.Jotain virkoin siskoni ukolle passiin menosta,"oo sinä tässä pellon vieressä passissa,minä painun tuonne kuusikkoon.Eikö ihme vielä tapahtunut,se koiruus törmäsi siellä luuhatessa jänikseen ja rupesi ajamaan sitä.Meni tunti,tupakka hammasta kolotti niin vietävästi.Erään kerran jo olisin saanut sen pupun ammuttua,mutta minulla oli isompi riista,sudet,mielen perukoilla.Odotin niitä sen koiruuden kimppuun.Olisiko siinä taas mennyt tunti lisää,kun havahduin helkutin moiseen mölyyn,"Ellaaa..tule pois sieltäää,ellaaa..tseh tseh,tännee.Nousin siitä mättäältä ja oijustin canukin luo,joka tuohtuneena jutteli siellä pellolla,RKTL;l Ronkaisen kanssa,joka oli tullut sinne peilaamaan hurttia,kun oli nähnyt niitten tulevan keskelle minun reviiriä.Naama punaisena tämä canukki mulle selitti,"hitto,täällä on sudet melkein mun koirassa kiinni,tiesitkö sinä niistä susista?Kyllähän mulla aavistus niistä oli,samalla vilkaisin Ronkaiseen,mutyta minähän olin tuolla aitio paikalla passissa,samalla näytin patruunat aseesta,mitkä ei olleet mitään jänis pateja."Ootsää kyllä hullu mies,meinasit tahallaan syöttää mun pikkuisen Ellan niille,saatana.,mitä olis sun siskos sanonut jos ei olisi enää mulla koiraa?Siinä taskuja kaivaessa,satuin löytämään puoleksi poltetun tupakan.Panin sen palamaan ja sanoin naurun virneessä suu,"pitihän minun etelän miehen luonnetta testata,nyt sen tiedän,mutta tehdään niin,haetaan minun koira tähän,niin saahaan tuo jänis pois tuolta pataan,vai mitä?Siihen Ronkainen kerkesi jo virkkomaan,"ne on jo menneet pikitien toiselle puolen,rauhassa voitte jahtia jatkaa".Ei me silloin muistaakseni vielä saatu jänistä nurin minunkaan koiralle,mutta oli8han meillä koko viikko vielä aikaa,niin jahdata kuin saunoa.Ja suttahan kannattaa bpyytää vähän niinkuin tenon lohta,vaikkei saisikaan.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Kursseja,kurssejapa hyvinnii
06.02.2012 16:38 | Kari Tikkunen

Anttalan Alvari ja Toivolan Toivo,naapurukset,maanviljelijät,istuivat Toivon rantasaunan terassilla,jäähyttelemässä maukkaitten löylyjen huumaa,oluen seurassa.Ihastelivat alku kesän orastavaa nurmen laihoa,joka voimaa uhkuen työntyi maan uumenista."Katohhan Topi,miten se tuokin riistapelto tunkee jos minkin näköistä kasvia,oli nse vaan hyvä reissu se "Riistapellon siemennys kurssi",siellä etelässä,alkuun akat motkotti,jotta ei meidän maitotilistä semmoisia koulutuksia rahoiteta,vaan onneksi älyttiin kysyä metästys seuralta avustusta,eihän siellä johtokunnassa kukkaan vastaan pannu,ku ite se asia tuotiin julki ja ootettiin siinä saman pöyän ääressä tulosta,mehän ollaan miltei koko Ruikuttajain erän suurimmat maan omistajat ja kuuluttaan siihen johtokuntaanni."Hieno oli reissu ja kommeita oli etelän fröökenit,mitä piettiin hyvänä silloin yöllä hotellissa,"ai saakuri miten oli kiihkeä se minunni naikkonen,pitihän sille muka taksi rahhaa antoo viissatanen,vaan mitäpä tuosta."Hyvä reissu ja kurssi,opittiin siemen kylvämään oikein päin."Tuoon pellon kuppeeseen vielä elokuussa tusjautettaan joku hirvi,niin suahaan palavata se tässä saunassa"Alvari päätti puheen ja oijusti vielä savusaunan lämpöön.

 Kesä kulki omia aikojaan,niinkuin nyt ne päivät yleensä kulkee joka puolella.Maaseudulla riitti työsarkaa jos jonniin näköistä.Oli sadon korjuuta,polttopuun tekoa ym.Saivatpa isännät vieläpä sen palavihirvenkin nurin siitä riistapellon kupeelta,olihan se siihen sitä varten tehtykkin ja kurssikin käyty.Alettiin olla jo elokuun puolessa välin Ruikun kylässä,jossain pohjois-karjalassa.Seuraavana sunnuntaina oli määrä olla metsästysseuran kesäkokous,maamies-seuran talolla.Jo hyvissä ajoin sinne suunnistivat myös kulkunsa rinta uhkeasti pystyssä Alvari että Toivo.Alku kavin jälkeen kokous avattiin,siinä oli sellaisia jonnin joutavia asioita ensin.Sitten muissa asioissa päätti ottaa puheen vuoron seuran uusi tilintarkastaja,joka oli tullut seuraan Väinölän isännän vävynä.Tämä miekkonen ei ollutkaan mikään tavallinen mies,tämä mies tuntui tietävän yhdistys asioista melko paljon."Täällä on papereissa sellainen kota,mitä minä en voi hyväksyä seuran varoista maksettavan,kun nämä kyseiset isännät ovat itse päättäneet johtokunnassa omasta reissustaan,riistapellon teko kurssista.Rahaa ovat reissuun saaneet seuralta tuhat euroa.Näiden henkilöiden olisi pitänyt jäävätä itsensä ulos kyseisestä kokouksesta siksi ajaksi,kunnes päätös on valmis."Esitänkin seuralle,jotta nämä henkilöt maksaa takaisin saamansa rahat,asia olisi sillä selvä."Kokous päättyi hieman vaisuissa tunnelmissa.Isännät,Alvari ja Toivo pähkäilivät,miten saisivat emänniltä kerjättyä rahat seuralle.Jo Toivo saapui koti pihaan,miettien,millä päällä emäntä sattuisi olemaan.Sieltä näky jo tulla viipottavan Toivon pyyleä emäntä ulos ukkoaan vastaan."Sieltä tuli puelin soitto,sieltä teiän "siemennyskurssi" kaupunkista,olisi sinnekkin kuulema joku siemen itänyt,sano se naikkonen jotta poika lapsi siellä oottaa elatusrahoja,en paremmin sano,oot saakurin sonni koko äijä,tiiä se,minun maitotili rahoilla et sitä äpärääsi elätä,tie vaikka vekseli,eli pyyä mehtuu seuralta avustusta,niinhän sinne reissuunnki sitä sait."Korvat punaisena,mieli maassa jäi Toivo piha kiikkuun istumaan,"voi saatanna,tätä helevetin touhua ja elämää,minkä mulle teki.""Nooh,pittää vissiin panna joku leimikko nurin,sillähän nämä asiat korjaantuu,saisi vielä tuon emännän joskus rauhoittumaan.

 


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Onko tullut aika aseiden puhua?
29.01.2012 15:22 | Kari Tikkunen

Niin kun diplomatian keinot on käytetty,silloin yleensä turvaudutaan voimakkaampiin aseisiin,saadakseen tahtonsa läpi,milloin missäkin asiassa.Nyt näyttää siltä,että tämä katajainen kansa,tuolta sammaleiden juurilta,korpikuusien kätköistä,on saanut tarpeekseen "brysselin",että suomalaisten virkamiesten turvan soittamisesta,tässä Suomen petopolitiikassa.Olisiko jo aika nousta meidän tavallisten taapertajien,niinkuin nuo arabit tuolla lämpimissä maissa ja ottaa korpilaki omiin käsiin?Ei ole meitä metsämiehiä puolustaneet meidän omat viskaalit,riistakeskuksessa,suojelevat vain omia pallejaan,ettei lopu palkan maksu heiltä.No onko tää meitin kennelliitto,jota minä tituleeraan "akkain yllä pitämä martta kerho",ottanut selkeää linjaa meidän ongelmiin?Saati omat rotujärjestöt?Eipä näitä ihmisiä juurikaan näy julkisuudessa meitä puolustamassa.Mitä meille jää konsteja jälelle,muuta kuin oman käden oikeus,kysyn vaan.

  Siispä nyt kehotan kaikkia sorrettuja metsän kulkijoita,perustamaan nopean toiminnan joukkoja,jotka iskee nopeasti ja poistaa näitä häirikköjä tuolta salolta,jottei meidän iki muistoinen nautinta oikeus joutuisi lakkautus uhan alle,susien takia.Tehostetaan siis lippusiima pyyntiä salolla,pyydetään vaikka näitä "kojootteja" siimalla,sitähän metsästys muotoa ei saa kukaan tulla häiritsemään,ei edes "raato Ronkainen".

  Itse olen miettinyt sellaista konstia,meinaan kun hieman antaisin tuon turpa värkkini karvoittua lisää,niin alkaisin muistuttamaan tätä herra Kojolaa.Hommaisin metsätakkiin sen nimellä tehdyn logon ja vuokraisin jostain helikopteri firmasta Rkt:ln laskuun kopterin.Niin,jostain kaverista pitäisi värkätä Ronkaisen näköinen ukkeli vielä kaveriksi ja eikö menoksi.Sanottaisiin sille lentäjälle että poistetaan muutamia häirikkö susi laumoja,aseina otettaisiin jokunen pumppu haulikko,kun keikka olisi tehty,ja muutama lauma tapettu,annettaisiin laskutus osoite RKTL,Kojola,viitteeksi häiriköiden poisto.Tokko tuosta niin kummoista rangaistusta saisi,vaikka kiinni joutuisi.Eihän nämä moninkertaiset rattijuopotkaan saa juuri kahta vuotta enempää kun ne ajaa autolla yli jonkun ihmisen kuoliaaksi suojatiellä,saati naisten raiskaajat,joille tulee seuranta panta jalkaan ja kotonaan lusivat omissa eväissä muutaman kuukauden kakun.Onko tässä maassa sellainen oikeus laitos jota voisi kunnioittaa?Minä vastaan,ei,totta totisesti ei ole.Nyt meinaan tätä,kun metsämies erehtyy kerran painamaan liipasinta jonkun villi elukan kohalla,puolustaakseen omaa omaisuuttaan,saa jopa neljä vuotta linnaa ja korvaukset päälle.Miettikääpä kaikki metsien samoajat,.mitä me ja kuinka pitkään vielä siedämme tämän ns.oikeus valtion taholta?Kun edes joskus saataisiin jokunen porkkana,vaan ei,aina näyttää jatkuvan valtion keppilinja meitä kohtaan.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Eipä saatu pupua,vaan ei ollu emantä vaillakaan
23.01.2012 16:50 | Kari Tikkunen

Tämä jänis reissu oli jo sovittu keväällä,koira näyttelyssä.Tulipa puheilleni meidän kylän eräs vanha pappa,kova jänis mies.Tämä pappa oli joutunut muuttamaan niin sanotusti maalikylille,kirkkaampien valojen ääreen asumaan."Kuulehhan Tikkunen,eikö sitä vielä lähettäisi Poutalla jäniksen pyyntiin ensi syksynä?"No mikä ettei,sovitaan niin,jotta minä haen sinut ensi syyskuun eka päivän aamuna metälle,kissautettaan nuotio kahvit presidentistä ja tuumataan henkeviä,että possautettaan joku pupu nurin."Kyseessä oli minun koirille monesti tuomarina ollut Yrjö.

 Joutuihan se jahtipäiväkin lopulta,suhteellisen lämpimän kesän päätteeksi.Olin vienyt vaimoni työn ääreen Kajaaniin,koiruus,Kaste oli minulla reissussa mukana jo valmiina.Puoli pilvisessä aamussa kurvasin väyrysen Yrjön kerros talo asunnon eteen.Ovi kello ei kerennyt kilahtaa kuin kerran,Yrjö tuuppasi oven auki ja letkeästi tervehti."Terveeh,sinä muistit,minulla on reppu jo ollunna viikon pakattuna,ota sinä nuo kävely kepit ja reppu,minä tuon asseen."Puolisen tuntia siinä köröteltiin,niin jo saavuttiin tutulle tielle,mistä arvelin koiran löysätä irti.Autoa parkkeeratessa,vilkasin Yrjön olemusta,alkaa näköjään olla kohta Ykän varsitie loppu suoralla,on ryhti hieman lässähtänyt,vaanonko tuo ihme,ikää lie kohta lähempänä yheksää kymppiä,kuin kaheksaa.Koiruus lähti innokkaasti hakemaan saalista,minä purin autosta kamppeita,samalla Ykälle virkoin."Se pupu lähtee tuolta vasemmalta puron varresta,sinä passaat tässä tiellä,se nousee tuohon notkoon,siitä sen saat lasautettua nurin."Minä viritän tulet tuohon kannon luo.Jutustelimme siinä mitä nyt satuttiin muistamaan edellisiltä jahti reissuilta.Ihailimme raikasta syysaamua kun samassa Kaste parkasi sen merkiksi,jotta nyt on paras jussin pitää kiirettä."Minä meen tuonne parakin luo pellolle,jos se työntyy sinne alle,on joskus sen tehnyt,oo sinä tässä tiellä,eläkä ammu koiraa."Höh,mitä minä sitä ampummaan,kuului Ykän suu pielistä.Kuuntelin ajon kaartelua,tuntui menevän papparaisen passia kohti,jo näkyi ase nousevan,vaan ei kuulunut laukausta.Toisen kerran toistui sama kaava,silloin minä pöljyyksissäni menin sinne tielle.Kun olin sinne naakinut,kuulin samassa koiran huutavan kurkku suorana,jänis sillä silmissä vilkkuvan.Suoraan sinne parakin luo päättyi se ajo,syytin siitä vain itseäni."No et oo sinnää oppinna vielä passissa olemmaan",kuulin papan kehut ja aiheesta.Hain nolona poikana koiran pois sieltä parakin luota,"tuuhan tänne,etitään tuolta toiselta puolelta uusi pupu",lohdutin koiraa.Kerkesimmekö nauttimaan kunnolla kahvista kun uusi kiljaisu ilmoitti meille jotta taas mennään urku auki.Hetki siinä istuessa,tuli siihen meidän kylä nuoharikin paikalle pakullaan."Eikö ajo päällä",tervehti meitä.Samassa näin pupun kurvaavan aution talon pihasta noin kolmen sadan metrin päästä,suoraan meitä kohti."Kato Yrjö,tuolta tulee jänis,olehan valmiina ampumaan".Papparaisella tarttui se pyssy johonkin sen henkseleihin kiinni,pääsi tusjauttamaan sitä pupua noin kymmenen metrin etäisyydeltä,sai siinä jänis hiekat vain silmille,toisen kerra jo jysähti haulikko,seurauksena pupun korvat poikki ja lähes nuoharin auton etu kumi puhki.Jo siinä vaiheessa menin koiran ohjaamaan ruuti pilven keskeltä pois,samalla näyttäen,minne pupujuoksi.Olin tulossa Ykää kohti kun se lasi aseen ja pani piiput kiinni suoraan minua kohden.Kyllä siinä isänmaa maistui kun sukelsin maihin.Siinä vaiheessa nuohooja otti ja lähti,jotain mutisi hengen lähöstä ja renkaitten puhkeamisesta.Muutaman kerran otti koira ns.pers lähön sen pupun kanssa,sitten tuli hiljaisuus.Vaikka kuinka koiraa maanittelin,että näytä isille,missä pupu on,niin ei,ei ja ei näyttänyt koira,mihin kätki sen jäniksen.Tultuani Ykän luo,virkoin sille,"oot sinä melkoinen sankari,sait sitten jäniksen ensin sokeaksi,sitten vielä teit siitä kuuron kaiken lisäksi,oot kyllä harvinainen jäärä."Eipä Yrjö tästä ollut moksiskaan,tuumi vaan,"minkä tähen sinä niin myöhhään mulle sanoit sen jäniksen tulovan?"No enpä sitä aikaisemmin pystynyt näkemään."Nooh,eipähän tuo emäntä ollunna sitä jänistä vaillakkaan,mitäs sitten?"Nyt minä katson jahdin päättyneeksi ja vien sinut Maijan luo,ennenko tulee ruumiita lisää.""Jo vai,männään,ostettaan kaljoo männessä,niinhän tuo tuli jano.


 - Kari Tikkunen | Linkki



 Pienen ajokoiran shokki kokemus
17.01.2012 19:47 | Kari Tikkunen

Tämä tilanne kehittyi jokunen viikko sitten täällä Sotkamon pohjois puolella,erään maatalon pihalla.Olkoon nyt tämän koiran nimi vaikka Seila.Kyseinen koira sai kotonaan lämpöä ja rakkautta yllin kyllin osakseen.Pääsipä kokeilemaan siipiensä kantavuutta myös metsätöihin,silloin kun siltä tuntui.Ampuivat sille isännät jonkun jäniksenkin aina silloin tällöin.Eli koiruuden kannalta asiat näyttivät olevan kunnossa,ruokaa ja lämpöä riitti.Sitten koitti se järisyttävä lauantai ilta.Seila oli omalla pihalla sulattelemassa juuri nautittua ateriaa kun sinne talon pihaan saapui suuri paha susi,tarkoituksena nauttia Seila iltapalaksi nälkäiseen vatsaansa.Häiriintyikö hurtta kenties pihassa olevia muita koiria,jotka olivat riimuissa kiinni,vai mikä lie sille tuli,mutta sen muutaman sekunnin aikana sai Seila ne tärkeät sekunnit ja pääsi karkuun sitä sutta.Jo siihen pihaan ryntäsi isännätkin huutamaan sudelle,joka myös lähti livohkaan luotien saattelemana.Tästä alkoi Seila koiran via dolorosa.Paniikissa ja mieli järkkyneena se laukkasi pitkin metsiä sen minkä kintuista pääsi,pakoon pahaa petoa,minkä se tajusi hurtan olevan.

 Isännät sekä emäntä olivat varmoja siitä,että kyseinen hurtta oli tappanut heidän koiransa kun sitä ei moneen päivään näkynyt koti pihassa.Mieli oli heillä todella maassa.Sitten nämä ihmiset soittivat minulle,jotta tulisin heitä neuvomaan ja tukemaan,minähän menin siellä käymään.Koetin heille selittää,että aina on toivoa,kun ei ole tosi faktaa koirasta näytillä,mutta he olivat varmoja koiran kuolemasta.Niinhän asia kuitenkin meni,että meidän kyliltä oli nähty eräs irtonainen,aran oloinen ajokoira juoksentelevan.Asiaa puitiin joka kantilta ja ruvettiin uskomaan,että jospa se olisi Seila koiruusLopulta lähes koko Tipas oli häly valmiudessa.Rekkamiehet,auramiehet ym.pitivat silmänsä auki,liikkuessaan tien päällä.Suuri joukko muita ihmisiä ajeli sitä koiraa etsimässä.Neljä yötä pieni ajokoira,Seila vietti milloin minkä puun alla metsissä,sydän pompottaen ja vahvasti peläten kaikkia korven tuntemattomia ääniä.Ei ollut silloin koti pirtin lämpöä sille tarjolla.Lopulta ympyrä tiivistyi,edellisenä iltana jo pääsi nuori isäntä huutamaan koiralle,mutta ei uskaltanut koira tulla metsästä pois,niin oli vielä säikkynä.Silloin jätti tämä isäntä takkinsa ja ruokaa sinne jälkiensä päähän koiralle.Seuraavana aamuna ajoi eräs etsintöihin osallistunut mies sinne salolle,josta tapasi väsyneen mutta taatusti onnellisen pienen Seila ajokoiran nukkumasta siitä takin päältä,mistä tämä oli hypännyt sen miehen autoon.Loppu hyvin,kaikki hyvin,olipa joutuin tulleet hakemaan koiraa isännät täältä Tipakselta,viedäkseen pikkuisen Seilan koti pirtin lämpöön paijattavaksi ja hyväiltäväksi.Entä miten on tähän tultu kun sudet tulevat talojen pihoihin hakemaan ruokaa?Syy on vain ja ainoastaan rkt:ln tutkijoitten,jotka opettaa sudet ihmisiin ja toiseksi nämä haaskojen pitäjät,tarjoamalla ruokaa näille pedoille,että lorvikansa saisi näitä kuvata,perkele,en muuta nyt tähän palaan sano.


 - Kari Tikkunen | Linkki


©2018 Kennel Ontuvan - suntuubi.com